Tämä kysymys on jokaisen reittikoskilla taimenta kalastavan huulilla toukokuussa. Kevättulvan myötä ensimmäiset kirkkaat taimenet nousevat järviltä koskiin haistelemaan tunnelmaa. Ensimmäisten pikkukalojen tullessa taimenet yleensä jäävät koskiin ruokailemaan, osa siihen asti kunnes vesi laskee liikaa ja osa koko kesäksi, varsinkin jos koskessa on potentiaalisia kutualueita tarjolla. Näiden isojen kalojen perässä saapuvat myös toiveikkaat kalastajat, ja otsikossa mainittu kysymys pyörii mielessä. Voisi sanoa, että järvivaellukselta koskeen saapuva kirkas taimen on jokaisen taimenenpyytäjän haaveilema saalis. Nämä kalat ovat yleensä isoja, voimakkaita, ja upean värisiä. Joskin hopeinen väri vaihtuu melko nopeaa, muutaman päivän kuluessa taimen alkaa jo hieman muistuttaa väritykseltään kosken paikallisia asukkeja.
Näiden hopeaharkkojen perään rodfishers päätti suunnata, ja paikaksi valikoitui Heinäveden reitin Karvionkoski.
Paikalle saavuttiin toukokuun 18. päivä aamupäivällä kymmenen aikaan. Vettä virtaa koskessa parhaillaan huimasti, mutta vesi on jo lämmennyt kymmenen asteen tuntumaan. Muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Nesteen maittavan lounaan jälkeen siirrymme rantaan virittelemään uusia siimoja haspeleihin. Pieneen pakkiin täytyy myös valita päivän luottokamppeet, pääasiassa 11cm countdowneja, muutama 9cm countdown sekä pari painavaa peltiä tulvaveteen.
Aamupäivä kului rauhallisisssa merkeissä, kirkkaat nousukkaat loistivat toistaiseksi vielä poissaolollaan. Saaliiksi tuli muutamia pienempiä paikkakaloja, mainittakoon näistä upea 53cm isolla rasvaevällä varustettu yksilö sekä upeasti nirhaan noussut kala. Kaikesta päätellen kala oli vielä kuitenkin melko passiivinen. Kahvitauon jälkeen iltapävällä oli aika siirtyä katsastamaan joen toinen puoli. Se on selkeästi haastellisempi kalastettava vaikeakulkuisen rannan ja joen ylittävän sillan pilarin vuoksi. Päätimme poikkeuksellisesti ampua suoraan karvion niin sanotulle ”hotspotille”. Keskellä koskea oleva monttu, ja ennenkaikkea sen alapuolinen mietovirtainen särkkä houkuttelee isoja taimenia ruokailemaan virran reunaan. Tästä on moni kalamies tartuttanut upeita kaloja vuosien varrella.
Poolin ihastelun jälkeen äkkiä autolle valitsemaan ottiviehe! Tällä kertaa valinnaksi päätyi 11cm Rapala Countdown, muikkuväri höystettynä punavioletilla ärsykeraidalla.
0.26mm siimavahvuus valittiin jo ennen kalastusta sillä perusteella, koska vettä seilaa valtavasti joessa tähän aikaan vuodesta, on vaapun lennettävä riittävän pitkälle. Suuntasin metrin päässä rannasta näkyvälle laavakivelle, mistä on hyvä heittää ottipaikat. Joel päätti kalastaa pilarin vieressä olevan kuohunalusen, missä tiettävästi moni kalamies on pidellyt isoja ”suunnannäyttäjiä”.
Ensimmäinen heitto kuohun alle särkän reunaan, nykäisy ja pari kelausta Shimanon 4000:sta siimaa sisään ja PAM ! Vapa välittämösti hevosenkengällä ja ison pyrstön siivittävän näyn seurauksena siima pakeni alavirtaan. Tiesin heti, että nyt on parempi kala kiinni ! Voimakkaita potkuja, yks näyttävä hyppy ja kala oli valmis pyörimään virran reunaan. Muutaman minuutin väsyttelyn jälkeen kala oli haavaus etäisyydellä ja valmis kuvattavaksi. Nopean käsittelyn myötä kuvat talteen ja kala jatkamaan vaellusta. Mittaa tällä hopeaharkolla oli komeat 65cm.
Mahtavan kalan jälkeen heitimme vielä kosken alaosan, mutta muita tapahtumia ei kuulunut.
Ruokatauon jälkeen sää muuttuu täydeksi auringonpaisteeksi, ja kalat entistäkin passiivisemmaksi. Pari tuntia kului kosken alaosan niemennokassa päivää paistatellessa ja hienosta ilmasta nauttien virvokkeiden kera.
Illalla noin yhdeksän aikaan heitimme huoltoaseman puoleisen rannan vielä kertaalleen läpi, ja ainoa tapahtuma oli Joelin vajaa 50cm kala kaukaa niskan yläpuolelta. Päätimme siirtyä toiselle puolelle koskea, tulihan sieltä sentään päivällä upea kala!
Päätin sitoa siimanpäähän saman 11cm countdownin, millä Joonas sai päivällä ison kalan. Kello lähenteli kymmentä, nyt pitäisi kalan olla jo aktiivista. Ja olihan se, ensimmäisen 10minuutin aikana tartutin samasta poolista kolme kalaa, joista 1 pysyi rantaan asti kiinni. Upea noin 55cm kala, ja ilahduttavasti tukeva pilkkukylki oli isolla rasvaevällä jälleen varustettu. Tosin leukaperät oli sen näköiset, että kala oli koulutettu edelliskesänä useampaan kertaan. Pienen tauon jälkeen päätin heittää poolin vielä kertaalleen läpi, Joonas alkoi jo riisumaan kahluuhousuja pois. Toinen heitto kovan virran yli, siima kireälle ja heti kala kiinni! Kala päätti lähteä ylävirtaan ja jäi sen jälkeen keskelle kovinta virtaa juromaan, mutta antautui pian rantaan ihasteltavaksi. Tukeva kala tämäkin, ja rasvaevällinen yksilö. Mittaa oli kertynyt 58cm. Kalaa tuli katsomaan Karviolla paljon kalastanut Mikko, joka arveli kalan olevan nk. Kermajärveläinen, jonka tunnistaa suuresta rasvaevästä. Tähän oli mukava lopettaa reissu, ja lähteä ajelemaan Jyväskylää kohti. Tosin orastava iltasyönti jäi kutkuttelemaan, mutta seuraavana päivänä oli häät tiedossa joten pakko oli ajaa hyvissä ajoin nukkumaan.
Reissusta jäi erittäin positiivinen maku, paikalliset kalat olivat tukevia rasvaevällisiä, ja mikä tärkeintä, otsikon kysymykseen vastaus oli kyllä! Ainakin yksi kirkas kala oli koskessa, ja tarjosi jälkeen kalastajalleen hienon elämyksen. Kukaties näemme tulevina vuosina, jos vain kala selvittää järvialtailla vetouistelijouden ja verkkojen viidakon.
Käy kurkkaamassa lisää kuvia instagramista:
https://www.instagram.com/rodfishers/
rodfishers, Joel & Joonas
rodfishers 