Rodfishers on viettänyt talven yli hiljaiseloa pilkkien ahventa merellä Vaasan edustalla sekä Keski-Suomessa. Pilkkikauden päätösreissu suuntautuu perinteen mukaisesti pohjois-ruotsiin. Luvassa on neljä päivää ison ahvenen tasurointia upeissa maisemissa.
Vihdoin perillä! Pitkän ja uuvuttavan ajomatkan jälkeen säntäsimme mökkijärven rantaan toteamaan loistavat olosuhteet. Paksu lumipatja on hellittänyt kevätauringon otteessa, ja jää on mukavasti laikuilla. Vettä on paikoin jäällä hieman, mutta ei liikaa. Äkkiä kamppeet niskaan ja iltasyönnille!
Iltasyöntiä ei ole, saaliiksi tulee pari pientä noin kolmensadan gramman ahventa. Siimat on kuitenkin oikaistu ja välineet viritelty ilta-auringon paisteessa. Uni ei meinaa tulla silmään mietiskellessä seuraavan aamun kuvioita. Tuleva matalapaine rintama kutkuttaa mukavasti mahanpohjassa, jospa olisi kunnon syönti.
Ensimmäinen päivä valkeni puolipilvisessä säässä. Suuntasimme Joonaksen ja Jorman kanssa pienehkölle ja kirkasvetiselle järvelle. Ensimmäiset kolme tuntia sujui tyhjää kaikuluotainta tuijottaessa, kaloja ei löytynyt mistään. Iltapäivällä sää muuttui pilviseksi ja sateiseksi, räntää ja vettä tiputteli harvakseltaan.
Samalla kalat aktivoitui, ja löysimme matalasta pienehköjä parvia. Kala otti hanakasti tasuriin, mutta koko oli väärä. Pilkimme ahkerasti iltaan saakka, ja mukavia filekaloja tarttui mukaan isoimman ollessa kuitenkin vain reilu 500 grammaa. Kamppeiden kuivatuksen jälkeen tukeva ruokailu ja yö unille!
Toinen päivä valkeni harmaassa säässä. Suuntasimme tällä kertaa tutulle järvelle. Aamu alkoi mahtavasti Joonaksen huutaessa ensimmäisellä reiällä ”Nyt tulee pystyjyrkästi iso kala!” Reissun ensimmäinen possu nousee jäälle, noin 900grammainen. Kairaan kuumeisesti uutta reikää kun Joonas nostaa jo uutta possua jäälle! Nyt kolkutellaan jo kiloa.
Hetken päästä myös minun kaikuluotaimeen ilmestyy viiva, joka nousee varovasti tasurille mutta lähtee takaisin pohjaa kohti. Pudotan tasurin nopeasti kalan alle ja lähden heti kelaamaan ylöspäin. Kala syöksyy välittömästi perään ja täräyttää vauhdilla takakoukkuun. Reissun ensimmäinen puolenkilon ylitys on myös itsellä plakkarissa.
Saan heti perään myös toisen hieman pienemmän ahvenen, mutta syönti lakkaa täysin. Siirrymme kelkalla muutaman sadan metrin päähän onkimaan, mutta tyhjän tunnin jälkeen alamme makkaran paistoon.
Makkaranpaiston jälkeen noin kello 12.30 Jorma siirtää kelkan noin kahdensadan metrin päähän, tekee reiän ja pudottaa Purhun pienen siniselkäisen kevennetyn eli pikku-kepposen avantoon. Välittömästi jysähtää kunnolla, nyt on iso! Kala putoaa nostovaiheessa, mutta uusi kala iskee lähes välittömästi kiinni. Tälläkertaa ylös asti, ja kilo paukkuu rikki, 1060grammaa.
Osuipa reikä kohdilleen. Poraamme Joonaksen kanssa reiät lähelle ja välittömästi alkaa jysähtelemään kunnolla. Seuraava puolitoistatuntinen on ahvenen tasurointia parhaimmillaan, isoja kaloja liikkuu 10m vedessä lähellä jääkantta ja kalat paukkuvat mahtavasti tasuriin. Joken 10cm muikunnahkaiset kevennetyt ja Purhun pikkukepponen kelpaavat kaloille. Syönnin laannuttua kerään kaloja yhteen läjään ja puntaroimme isoimpia kaloja. Digitaalivaaka 20gr tarkkuudella ilmoittaa top 3 lukemiin 1,06 1,0 ja 1,0. Useampi kala on 900 gramman paremmalla puolella, reilu kymmenkunta kalaa yltää yli 800 grammaan ja loput ovat 400-700 grammaisia! Huhhuh.
Takki on melko tyhjä, joten käännämme kelkan keulan rantaa kohden ja ajamme mökille kalojen filerointiin.
Kolmas päivä on aurinkoinen, ja lähdemme etsimään kalaa tutulta isolta järveltä. Ison selän laidassa oleva patti ja sen ympärys on hyvää ison ahvenen aluetta, mutta kalat ovat totaalisen passiivisia ja hukassa. Päivän saaliiksi jää yksi noin 500grammainen ja pari pienempää, kaikki aivan pohjan tuntumasta. Mukava päivä siitä huolimatta, hienolla järvellä upeassa säässä.
Neljännen päivän päätimme aloittaa harjuksen pilkinnällä. Sopiva paikka oli tiedossa viimevuodelta, erään niemen nokassa oleva hiekkapohjainen matalikko. Näköpilkintää matalassa ja kirkkaassa vedessä, kannattaa joskus kokeilla!
Morria sitoessa Joonas tempaisi päivän ensimmäisen nätin harjuksen jäälle, nyt tuli vipinää kinttuihin. Morri reikään, naama avantoon ja pientä nypyttelyä, välittömästi harjus kiinni ja jäälle. Alkoipa aamu hienosti. Jorman saapuessa jäällä pötkötti jo kaksi harjusta, sekä noin puolitoistakiloinen hauki joka aiheutti Joonakselle pienimuotoisen säikähdyksen matalassa vedessä tempaisemalla morriin rajusti. Aamupäivä sujui mukavasti harjuksia kyttäillessä, reikää oli turha vaihtaa koska parven saapuessa kalat liikkuvat vauhdikkaasti jääkannen alla. Puolenpäivän jälkeen kasassa oli 8 harjusta ja hauki, joten päätimme kerätä kamppeet ja suunnata ahvenpilkille toissapäiväiselle paikalle.
Evästauon jälkeen päätän kairata reiän viiden metrin päähän kelkasta. 10cm muikkukevennetty avantoon jääkannen alle ja yksi isompi heilautus. Heti tulee kala välivedestä tasurille, ja tällää kiinni! Kala tulee putkeen mutta irtoaa siinä, onneksi iso ahven ei mahdu kääntymään. Kala ylös avannosta, tasuri veteen takaisin ja heti on uusi kala kiinni. Isolta tuntuu tämäkin, kunhan ei irtoaisi….Nyt kala pysyy jäälle asti kiinni alakoukku tukevasti leukapielissä. Nopea punnitus näyttää lukemaksi 1080 grammaa, ensimmäiselle kalalle 860 grammaa.
Nopeasti uusia reikiä lähelle, mutta muita kaloja ei alueelta enää löydy. Päätämme siirtyä muutaman sadan metrin päähän noin 10 metriä syvän juotin päähän. Joonas löytää muutamia mukavia 500-700 gramman kaloja pohjan tuntumasta, mutta kalat ovat melko passiivisia. Parin tunnin kiertelyn jälkeen palaamme makkarapaikan läheisyyteen, jonne on jätetty pari muikkutäkyä pyyntiin.
Vavankärjet liikkuvat hieman Jorman lähestyessä vapoja, ja molemmissa on ahven. Täällähän niitä kaloja vielä oli! Jäälle nousee noin kahdeksansatainen possu sekä hieman pienempi kaveri. Jäämme kyttäämään alueelle pariksi tunniksi, mutta kalat pysyttelevät passiivisina kelin ollessa aurinkoinen. Vaihdan siimanpäähän kirkkaan kelin ottikoneen varustettuna värikoukulla ronkeleita kaloja varten. Aurinkoisen illan ainoaksi tapahtumaksi jääkin veret seisauttava tärppi pohjan tuntumassa roikotettuun hilekevennettyyn. Haaveilu keskeytyi äkillisesti kun vapa meinasi lähteä kädestä. Reissun viimeinen kala painoi 980 grammaa, eli mukavan kokoiseen ahveneen saa lopettaa tämän talven pilkkimiset!
Rodfishersin vinkit aloitteleville järviahvenen tasuroijille kirkkaisiin vesiin.
– Kalan syödessä isoa muikkua tasapaino saa olla iso, vähintään 10cm. Kalojen passivoituessa ja jurottaessa pohjassa tasapainon kokoa voi hieman pienentää sentillä tai kahdella. (Tai käyttää värikoukkua lisä ärsykkeenä isossa tasurissa)
– Kalan ollessa aktiivinen ja liikkuessa välivedessä tasapainoa ei kannata pudottaa liian alas. 10m vedessä noin 1,5-2m jääkannen alla on sopiva korkeus. Aktiivinen kala reagoi oikean kokoiseen tasapainoon jopa 7-8m päästä. Kalojen passivoituessa tasapainolla ongitaan lähempää pohjaa. Isoa tasapainoa ei tarvitse pudottaa kovin lähelle pohjaa.
-Aktiiviset ajoparvet löytyivät reissun aikana tasaisilta 8-12m syvien alueiden päältä välivedestä tai jääkannen läheltä. Penkkojen laidat ja patit tarjosivat ainoastaan yksittäisiä kaloja.
-Uittotekniikassa on hyvä muistaa nyrkkisääntö kun kaloja ei näy luotaimessa liikuta tasapainoa mahdollisimman paljon, kun kaloja näkyy luotaimessa liikuta tasapainoa mahdollisimman vähän. (Eli jos tärpit tulee liikkumattomaan tasapainoon, sitä on silloin turha heiluttaa)
-Ahkerin kairaaja saa yleensä eniten kalaa
Pilkit on siirretty talvivarastoon, palaamme asiaan blogissa kesäkalastuksen merkeissä toukokuun aikana. Siihen asti kireitä siimoja ja näkemiin!
Rodfishers, Joel & Joonas
rodfishers 