Teno antaa, on vanha sanonta tenonjokilaaksossa. Teno antaa, mutta myös ottaa. Rodfishersin jälkimmäinen viikko tenolla osoitti tämän vanhan sanonnan paikkansapitävyyden erittäin hyvin.
Porukka vaihtui hieman viikonloppuna, Joni ja Jorma pakkasi fileet kylmälaukkuun ja hieman isompi hulumiryhmä saapui mökille. Väyläniemi oli heti energiaa ja sähinää täynnä, siitä piti reissun nuoriso eli Joosa, Eetu ja Veikka huolen. Vesitilanne joessa ei muuttunut merkittävästi rauhoituspäivän aikana, pientä laskua kuitenkin havaittavissa. Tunnelma oli sähköinen maanantai iltana, erityisesti Tuomaksella, jonka tenon kokemus oli vielä toistaiseksi edelliskesien tarinoiden ja kuvien varassa. Ja olihan edellinen viikko ollut kalaisa koko Tenojoen alueella.
Tiistai, ensimmäinen lupa
Klo 05.00 pirahti monta herätyskelloa yhtäaikaa, kukaan ei halunnut nukkua pommiin heti ensimmäistä lupaa. Liekö Tuomas sai unta ollenkaan kojamoiden ja tittien vilistäessä mielessä. Puurot naamaan, vavat kainaloon ja koneet tulille.
Ensimmäinen aamu alkoi erittäin lupaavasti puolipilvisessä säässä, 7.30 lävähti Jaakon ja Janin veneessä vapa kaarelle sirman niskalla. 3,6 kg iso titti puraisi peltiä ja päätyi juuttisäkin uumeniin.
Melkein heti perään Tuomaksen ensimmäinen lohi on tosiasia, Arttu onnistui uittamaan green highlanderin kaksikiloisen titin suuhun. ”Reissu on pelastettu, kajahti Tuomaksen suusta”. Ei tiennyt vielä Tuomas mitä kaikkea teno tulee vielä tarjoamaan.
Ensimmäisten laskujen jälkeen tehtiin tulet sirman lähtöpaikalle, ja makkaraa käristäessä Sampo, Eetu ja Joosa saapui viimeisenä rantaan, lohen kanssa ! Sekös niillä kestikin. 8kg kirkas naaras puraisi vanhaa tuttua Purhun kettukarkkia ZZ-topin yläpuolella aivan suomen rannan tuntumasta. On tää hulumia hommaa, heti paineenpoisto kala uusille venekunnille !
Lounastauon jälkeen porukka hajaantui hieman eri soutulalueille. Kauaa ei tarvinnut kalauutista odotella, Tuomas ensimmäistä kertaa airoissa ja vapa välittömästi hevosenkengällä niittyrannan patomontussa. Siimanpäässä juroi 10kg kirkas kojamo, Jokke-vaappu värissä lapinkultamuunnos nielussa asti syötynä. Arttu rantautti veneen ja koukkasi lohen rannalle. Havahduimme mielenvikaiseen mölinään, ja kurvasimme moottorilla paikalle. Onnittelut, kaatosavut, kuvat, uudelleen väsytys ja muut pakolliset rituaalit suoritettiin rannassa.
Loppulupa oli hiljaista, ja keräännyimme porukalla pihvin paistoon mökille. Iloinen puheensorina ja hämmennys jatkui läpi illan saunanlauteilla ja kahvipöydässä.
Useasti on lohi noussut myös tuonne 💪🏽
Keskiviikko, toinen lupa
Keskiviikkoaamuna päätimme lähteä koko karhukoplan voimin hieman ylemmäs haistelemaan uusia tuulia, alueelle vetsisuvanto, vetsikoski, uulasuvanto, kalkunkoski. Aloitimme vetsikosken lähtöpaikalta uulasuvannon soudulla, ja heti ensimmäisellä laskulla räikkä soi. Jaakko ja Jani avasi jälleen pelin heti ensimmäisellä laskulla ja 6,5kg kala kyytiin.
Joel nykäisi koneen käyntiin ja hurautimme uudelleen vetsikosken lähtöpaikalle. Äskeinen kala tuli heti meidän takana soutavalle venekunnalle, joten päätimme vaihtaa kaikki vaaput kun ei kelvannut. Nopeasti vene vesille ja airot heilumaan. Uulasuvannon loppupäässä keskivapa nytkähti ja räikkä pärähti, mutta vapa löystyi heti. Kerkesin jo manata että karkasi, mutta vapa vääntyi uudelleen ! Onhan se sittenkin siellä, ja mukava kala onkin kun paineli heti viistosti ylävirtaan. Otin kalavavan heti käteen kun kala oli ylävirran puolella, ettei saa löysiä jos kääntyy nopeasti takaisin. Joel siivosi veneessä penkit edestä ja nosti airot kyytiin, ja pitelin kalavapaa. Kala juroi ylävirran puolella ja siirtyili rauhallisesti puolelta toiselle, isolta naaraskalalta vaikuttaa. Valuimme hyvää kyytiä kalkunkoskeen, ja päätimme ottaa kalan rantaan kun sattui sopivan mietovirtainen poukama kohdalle. Joel otti vavan käsittelyyn ja siirryin koukun kanssa rantaveteen. Kala tuli nätisti poukamaan, mutta yritti samantien vauhdilla takaisin virtaan. Vaappu näytti olevan huonosti kiinni pelkällä takakoukulla. Hankala tilanne, ei pysty tiukkaamaan, eikä huvittaisi lähteä veneellä uudelleen perään. Päätin kahlata polvia myöten veteen kalan luo, ja tästähän lohi riemastui eli säikähti kovasti. Nopea möyrähdys rantavedessä mutta vielä nopeampi koukkaus. Koukku raapaisi juuri ja juuri kalan läpi, ja pääsimme antamaan hirvenleuka pappia niskaan. Tulihan se!
Kone käyntiin ja Peuran hietikolle makkaratulille !
Odottelimme iltapäivästä ja illasta hyvää rytinää, mutta iltapäivän ainoat tapahtumat olivat Sampon ja Joosan kaksi tittiä Purhun kettukarkilla.
Illan viimeisellä laskulla Jaakko ja Jani tartuttivat Lohirannasta 5kg raivokkaan jalan LJ pätikällä. Vesi roiskui koko väsytyksen ajan komeasti.
Mökillä ennen saunan lämmitystä Tuomas taikoi muurikalla sellaiset sisäfilepihvit että kielen vei mennessään.
Torstai, kolmas lupa
Torstaiaamuna heräsimme ihmettelemään ankaraa vesisadetta. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, ja oli ilmeisesti satanut yhtälailla koko yön. Roskaa kulki taas joessa ja tuuli riepotteli venettä, ei ollut hääviä homma edes Euroopan parhaalla lohijoella. Kävimme aamulla selviytymyssä kahden laskun verran Sirmassa. Ensimmäisellä laskulla kaiteenpäämontussa Janin saderumaa (mätökalasta sademuunnos) ravisti joku mutta tärppi jäi lyhyeksi. Sirmankoskessa iso harjus säikäytti soutajat ja päätyi graavikalaksi. Illalla pahimman sateen tauottua Jaakko ja Jani kopsautti Purhulla titin Palokosken niskalta. Yksi kala sentään lohikellariin.
Perjantai, neljäs lupa
Perjantai aamuna tunnelma oli erittäin toiveikas. Vedennousu oli pysähtynyt, ja kääntynyt jopa muutaman sentin verran laskuun. Joki oli puhdistunut roskasta, ja lähdimme taas koko porukalla Vetsikkoon. Matkanteko pysähtyi hetkeksi kun hirvi ylitti uulasuvannon uimalla joen yli. Taisi olla räpylät kun paineli kovan virran läpi lujaa vauhtia.
Aloitimme Joonaksen kanssa soudun pilvisessä säässä vetsisuvannon yläpuolelta. Tutkailimme uistinpakkeja lähtöpaikalla, ja päädyimme laittamaan 3 punasävyistä vaappua siimanpäähän. Nils Master invincible punahile, tissi lj kommari, ja Jokke-vaappu saamenlippu värissä. Alkupätkä meni tupakoidessa, ja vetsisuvantoon saavuttaessa Joonas totesi ”olevansa valmis painimaan kojamon kanssa”. Vetelin airoista ja käskin olla valmis. Linjan alla keskellä suvantoa lohi räyhäsee saamenlippuun ja vapa vääntyy oitis hevosenkengälle. Räikkä soi kovaa, ja sama soitto jatkuu vielä siinäkin vaiheessa kun Joonas on kelannut muut vaaput vedestä. Nyt on vauhtia kalalla, oisko lie montun kuningas ? Kala vetelee muutamia vihaisia vetoja, mutta antautuu nopeasti veneen viereen. Ei ollut kuningas vaan puoliso, hieman lonttomahainen ja selästä tummunut naaras. Joonas tarjoilee nostokoukun kyljestä läpi ja hirvenleukaa niskaan. Alkoipa hienosti ! Valumme vetsikosken lähtöpaikalle, jossa suoritetaan jälleen tuut rituaalit sekä veneen pesu verestä.
Laskimme uulasuvannon, kalkunkosken ja yläpeuran, jonka jälkeen teimme tulet tuttuun paikkaan peuran hietikolle. Viimeisenä tulille saapui Jaakko ja Jani, jolla oli ylläri kyydissä. Keräännyimme ihmettelemään veneen viereen mitä sieltä juuttisäkistä löytyy. Ihmetys oli suuri, kun Purhuun oli puraissut noin kahdenkilon kyttyrälohi ! Kyttyrälohi on Tyynenmeren lohi, ja niitä eksyy joskus harvoin tenojokeen. Tänä vuonna niitä on saatu ilmeisesti hieman runsaammin, ja yksi malliyksilö päätyi meidän porukkaan ihmeteltäväksi. Kyttyrälohi on muiden Tyynenmeren lohien tavoin erittäin voimakas kala, ja tarjoaakin kokoistaan paremman vastuksen. Kyttyrälohi kannattaa valmistaa mielellään tuoreena samana päivänä, ja onkin herkullinen ruokakala esimerkiksi savustettuna.
Purhu Kala-Iisa värissä latino oli ottipeli myös kyttyrälohelle.
Tulilla meni tunteroinen evästellessä ja kahvitellessa. Päätimme Joonaksen kanssa soutaa alapeuran, suvikosken, sirman ja sitten mökille viemään kymppi ja kyttyrä jääkellariin. Emme päässeet kuin alapeuran linjan alle, kun whatsappiin lävähti ensimmäinen saalisilmoitus. Sampo ja Joosa, 11kg, vetsikoski, Purhun kettukarkki. Hienosti jatkuu !
Suvikosken jälkeen pirahtaa jälleen, Jaakko ilmoittaa että Arttu ja Tuomas sekä Sampo ja Joosa väsyttävät Uulasuvannossa yhtäaikaa kaloja ! Nyt on todellinen röytö menossa ! Kalat tuli kyytiin, ja komeita kaloja olikin.
50min, kaksi laskua ja kolme yli kymppiä! Olipahan rytinää ja ryskettä. Sirmassa oli hiljaista ja mahtava ristiaallokko kun tuuli kovaa pohjoisesta. Veneitä oli yksi, Johansenin Reino souteli meidän alapuolella. Taitaa olla kalakeli kun Reino on lähtenyt joelle !
Veimme kalat kellariin ja keitimme nopeat kahvit alamökissä, kahvit huiviin ja takaisin joelle. Välimaansuvannossa ja Niittyrannassa oli hiljaista parintunnin laskun aikana, ja muukin porukka aikoi ajella mökille hyvissä ajoin saunomaan ja ruokailemaan. Ajoimme takasin mökille lämmittämään saunaa.
Tuomaksen ja Artun osalta tosin tämä päivä ei ollut vielä lähimainkaan pulkassa niin sanotusti. Miehet otti kuuden aikaan nopean laskun sirmaan, ja kas kummaa ZZ-topissa rävähti oikein kunnolla. Purhua vietiin kunnolla ja räikkä soi urakalla. Miehet valuivat kalan kanssa n.20min alaspäin ja päättivät rantautua maggasuvantoon kalan kanssa. Kala oli näyttäytynyt pari kertaa veneen vieressä muutaman metrin päässä, nyt oli +20kg koukkuleuka siimanpäässä. Kylki oli leveä ja pyrstö kuin leipälapio. Tuomas piteli vapaa penkalla ja Arttu kyttäsi koukun kanssa milloin pääsee koukkaamaan, kunnes yhtäkkiä vapa nytkähtää rajusti ja uistin irtoaa. Ei ole totta…..
Teno antaa ja teno ottaa, sen oppi kahdessa päivässä myös ensikertalainen Tuomas. Teno antoi kaksi hienoa lohta, mutta myös jätti sen pettymyksen karvaan kalkin nieltäväksi. Ikimuistoinen päivä jokatapauksessa, 4kpl yli 10kg painoisia lohia tuli kellariin, ja ison kojamon viime hetken karkuutus.
Lauantai, viides lupa
Lauantai aamu valkeni auringonpaisteessa. Teno helli soutajia kauniilla ja tyynellä ilmalla. Vetäisimme pitkän laskun Uulasta Sirmaan, hiljaista oli ja lopetimme tältä kesältä soudun. Sampo ja Eetu tosin tartutti välimaansuvannosta 7kg lohen heti aamulla, eli jotain elämää sentään. Purhun latinolla kuinkas muuten.
Teno antoi tänäkin kesänä erityisiä ja mahtavia elämyksiä. Tänne on hieno palata joka ikinen kesä uudestaan ja uudestaan !
Ps. Tätä kirjoittaessa kotimatkalla Kala-Harri laittoi kuvaviestin, ensimmäisellä laskulla sirmasta kala kyytiin. Ensi kesää odotellessa…
rodfishers 