Meritaimenen perässä Jäämerellä ja Suomenlahdella

Kun lehti putoaa puusta ja vesien lämmöt alkavat painumaan kymmenen tietämiin itämerellä, on aika kaivaa keväällä varastoon pakatut meritaimen välineet. Meritaimenen kalastuksen syyskautta on odotettu monen kalastajan mielessä ja sielussa. Syyskausi on tunnetusti kevätkautta pidempi, ja aavistuksen saalisvarmempi. Syyskauden avajaisreissun suunnittelu alkoi myös Rodfishersin leirissä puhelulla Kalkkirantaan. Kippari Jusa totesi ajankohdan olevan sopiva reissulle, veden ollessa reilu 8 asteista ja viikonlopun sää tulisi olemaan pilvinen. Siispä auton nokka kohti Sipoon Kalkkirantaa.

Ennen Silver Foxin kyytiin nousemista palataan kuitenkin ajassa taaksepäin elokuun alkupuolelle 1400 kilometrin päähän, kun puolet Rodfishersistä eli Joonas pistäytyi Jannen kanssa lohireissun yhteydessä Jäämerellä Tenon vuonolla.

Tenon vuono on mersaripaikkana muiden Jäämeren vuonojen tapaan hyvin saalisvarma. Kalastus ajoittuu Tenon vuonossa laskuveden pohjaan. Laskuvesi irroittaa tuulenkalaa hiekasta, ja taimenet saapuvat mässäilemään runsaslukuista tuulenkalaa. Kalastussessiot ovat 4-5 tunnin mittaisia, ja kovin hetki ajoittuu lähelle laskuveden pohjaa yleensä. Parhaimmillaan voi nähdä loikkivan taimenparven saapumisen rantaa pitkin avomereltä. Kalastus on yleensä kappalemääräisesti huikeaa tykitystä, vuosi takaperin kovan syönnin saldona oli 28 tartutettua taimenta tunnissa! Koko on yleensä 40-60 sentin välillä, mutta vuonosta saadaan joka vuosi 7-8 kilon taimenia, eli aivan köykäisillä välineillä ei kannata lähteä matkaan. Myös lohitärppi on mahdollinen (näin kävi 5 vuotta sitten) joten suosittelemme 4000-luokan haspelia ja riittävän vahvaa vapaa. Kalastettava alue on laaja, ja kaloja saa myös kaukaa rantaviivasta, joten suosittelemme erittäin pitkäheittoisia vieheitä mukaan. Alue on kohtalaisen syvä, eli kevennys ei ole välttämätöntä. Toki perinteiset pitkän profiilin omaavat kevennetyt lusikat ja puikot toimivat takuu varmasti.

Jäämerellä!

Tämäkään reissu ei tarjonnut pettymystä, kalastus oli mertsarin heittokalastusta parhaimmillaan. Upeat maisemat ja lihavat taimenet on melkoisen toimiva yhdistelmä! Suurimmat taimenet olivat 3kg:n paremmalla puolella, ja paikallinen norjalainen mummo kepitti vierestä noin 5kg:n lihavan taimenen. 5 tunnin kalastussession saldona oli reilu kymmenen taimenta sekä useita tärppejä ja karkuutuksia.

60cm & 3kg

Jokaisen meritaimen kalastajan kannattaa harkita visiittiä jäämerelle, sillä lukuisat vuonot tarjoavat huiman saalisvarmuuden. Meritaimen viihtyy vuonojen murtovesialueella käytännössä ympäri vuoden, mutta omat reissut tulevat jatkossakin ajoittamaan heinä-elokuulle lohireissun yhteyteen. Jäämerellä isonkin meritaimen saanti vaikkapa +30 asteen helteessä ei ole mikään mahdottomuus!

Laskuvedellä paljastuu pitkä hiekkasärkkä, jonka reunasta taimenet tavoittaa.

Aurinko pläkä +30C ja 55cm mertsari! Kuulostaako hyvältä?

Takaisin Kalkkirantaan

Jäämeren visiitin jälkeen on aika nousta Silver Foxin kyytiin. Ursuitin mansetti kiristää kaulaa pitkän tauon jälkeen, keli on hieman tutumpi mertsarin kalastuksessa eli tuhnuinen ja tuulinen. Näiltä vesiltä ei kannata aurinkopläkällä toivoa kovinkaan kummoista saalista. Mielessä pyörii ajatus ensimmäisestä kalasta omatekoisella kevennetyllä. Ennen reissua päätin kokeilla kevennetyn meritaimenlusikan valmistusta, olihan vaaput ja kevennetyt tasapainot tulleet tutuksi jo 10 vuoden ajalta. Vaapputarvikkeesta löytyi materiaalit ja aihiot, lisäksi Manu Rantamäki lähetti muutaman kappaleen omia aihioitaan.

Ensimmäinen heittopaikka enteili hienoa päivää, jo muutaman heiton jälkeen hopeinen pyörähdys veneen vieressä sai sykkeet korkealle. Taimen kiinnostui mr.manun 15 senttiseen aihioon tehdystä mallista, joten sitaisin samanlaisen mutta pinkki violetin siiman päähän. Kolmas heitto, ja noin 3 metriä ennen venettä stopin jälkeen tärähti! Kala veteli vahvoja spurtteja, eikä antautunut näytille hetkeen. Pienoinen pettymys valtasi puseron, kun kala tuli pintaan ensimmäisen kerran. Noin 45 senttinen nätti yksilö oli tartuttanut itsensä selästä! Ilmankos vaikutti niin vahvalta eikä hyppinyt.

Päivä oli alkanut joka tapauksessa hienosti, ensimmäinen on kala veneessä näytillä ja vielä omatekoisella kevennetyllä! Jatkoimme seuraavaan heittopaikkaan, ja parin minuutin heittelyn jälkeen tärähti jälleen vihaisesti. Kala otti todella matalasta rantakivien tuntumasta. Parin minuutin taistelun jälkeen Jusa tarjosi haavia kalan alle, ja allekirjoittanut pääsi tuulettamaan päivän toista kalaa. 57 senttimetriä pitkä yksilö oli ilmeiseti käynyt suunnittelemassa kutupuuhia, koska oli niinsanotusti ottanut hieman väriä. Kutu oli jäänyt jostain syystä suunnittelun asteelle, koska mäti oli edelleen sisällä, ja täysin juoksevana. Eväleikattu kala päätyi sumppuun ruokakalaksi.

Mr.Manun 15 senttinen aihio osoittautui erittäin tehokkaaksi

Kalastus jatkui tehokkaana heti seuraavassa spotissa. Jälleen oman vavan päässä oli meininkiä, noin 50 senttinen kala tälläsi samaan 15 senttiseen ottikoneeseen, mutta onnistui hyppimään itsensä irti veneen vieressä. Hetken päästä Ossi tartutti E.V Trutta vaapulla kauniin, hieman alamittaisen taimenen.

Muutaman minuutin kuluttua allekirjoittaneen vapa vääntyi mutkalle, ja kala tuntui mukavan voimakkaalle. Parin minuutin kuluttua haavin pohjalla makasi 51 senttinen kaunis rasvaevällinen taimen. Samaan aikaan Ossi tartutti kalan, joka pääsi haaviin edellisen kaveriksi. Olipahan tapahtumia!

Kalan vapautusten jälkeen jatkoimme saman rannan heittämistä. Muutamaa heittoa myöhemmin Jusan kevennetyn perässä kävi hyvänkokoinen taimen pyörähtämässä aivan veneen vieressä, harmillisesti juuri samalla hetkellä kun hän nappasi keulakoneen kaukosäätimen käteensä, ja nosti vieheen vedestä. Kalaa siis oli edelleen paikalla.

Noin puolen tunnin tyhjän heittelyn jälkeen Jusan vapa oli mutkalla, ja päivän avauskala haavissa. Ossi heitti samaan poteroon, ja lähes samalla sekunnilla kun viehe laskeutui veteen, oli kala kiinni. Päivän toiset tuplat oli haavissa.

Antoisa kalastuspäivä loppui hieman kesken iltapäivällä, kun keulakoneen akusta loppui virta. Toisaalta kovin syönti oli jo selkeästi ohi, joten läksimme hyvillä mielin rantaan. Päivä oli erittäin onnistunut, ja ainakin omat odotukset ylittyneet moninkertaisesti. Kaloja oli itsellä siimanpäässä mukavasti, ja 5/7 kaloista tuli omatekoisilla kevennetyillä. Ennen reissua ei ollut mitään hajua, toimiiko ensimmäiset omatekoiset kevennetyt millään lailla.

Saalispalautetta

Näinhän siinä kävi, että heti kotiinpäästyä täytyi toteuttaa päässä pyörinyt ajatus kalannahkaisista kevennetyistä. Omatekoiset kalannahkaiset tasurit on antaneet mukavasti yli kilon ahvenia, joten täytyihän se kokeilla muutama mertsari kevennettykin. Kaksi eri mallista kevennettyä lähti Jusalle testiin, ja heti avauspäivän jälkeen tuli saalispalautetta. 3 kalaa oli käynyt veneessä koko päivänä, ja kaikki kalat tuli näillä salakannahkaisilla luomuksilla. Jatketaan siis kehittelyä…

Rodfishers kiittää ja kuittaa, katsotaan jatketaanko mertsarin perässä, vai käydäänkö joulukuinen tunnelmointi reissu jossain koskella!

Vienankarjalan suurtaimenet

 

Moni aktiivinen taimenen heittokalastaja on suunnannut reissunsa yhä useammin Suomen rajojen ulkopuolelle. Yleensä Norjaan, Ruotsiin ja viime vuosina myös Venäjälle. Varsinkin Varzinan taimenleiri on tullut tunnetuksi suurtaimenta tavoittelevien keskuudessa. Varzinaan on kuitenkin pitkä matka, ja reissu on kustannuksiltaan kohtuullisen tyyris. Varsinkin kun Kuusamon kohdilla on heti rajan takana mahdollisuus päästä pitelemään 7-9kg:n suurtaimenta. Päätimme lähteä tutustumaan tuohon kalastajien keskuudessa varsin tuntemattomaan seutuun, eli Vienan Karjalaan.

Heti alkuun täytyy todeta, että täysin omatoimisesti emme olleet liikkeellä. Idea reissuun syntyi jo useampi vuosi takaperin Alaskan lohijoella kuusamolaisen eräoppaan ja kokeneen Venäjän kävijän kanssa keskustellessa. Eli suhteet rajan taakse oli kunnossa jo heti kättelyssä. Tammikuussa puhelin pirahti, ja tuttava ilmoitti että siellä olisi Paanajärven kansallispuistossa mökki varattuna. Nopealla googlauksella emme löytäneet mitään tietoa kohteesta, eli Olanga-joesta. Reissun lähestyessä hoidimme tarvittavat asiapaperit kuntoon rajanylitystä varten. Viisumi 30 päivän oleskelua varten, green card autolle, sekä tulliselvityspaperit auton saamiseksi rajan yli, ja tietysti voimassa oleva passi.
Näillä eväillä auto sekä miehistö, joka siis tarkoitti minua ja Joonasta, heilahti ilman mitään ongelmaa rajan yli. Viiden kilometrin ajon jälkeen tuli selväksi, että seuraavalla reissulla alla on maasturi, tai ainakin allroad-tyyppinen reilulla maavaralla oleva henkilöauto. Teiden hoidosta ei ollut tietoakaan, ja edessä oli noin 120 kilometriä kuoppaista hiekkatietä.

 

Kuin ihmeen kaupalla pääsimme perille ilman rengasrikkoa ensimmäiseen etappiin, eli Pääjärven kylään.

Pääjärven turistikeskuksessa maksoimme mökin ja luvat, sekä saimme kartan, mistä ilmeni sallitut kalastusalueet ja säännöt. Kaloja saa ottaa 2kpl harjuksia tai taimenia per vuorokausi, tai maksimissaan 5 kiloa muita kaloja, kuten ahvenia tai haukia.  Ala- tai ylämitoista ei ollut mitään mainintaa.

Kaksi tuntia myöhemmin olemme perillä Paanajärven kansallispuistossa, Olangajoen varressa. Ensimmäistä poolia ei tarvitse kaukaa etsiä, sillä leiripaikan vieressä on heti upea koski.

Kalastettava joki on nimeltään Olanga, suomeksi sanottuna kaikille tuttu Oulanka. Joki laskee suomen puolelta rajan jälkeen Paanajärven kautta  Pääjärveen, ja tämä järvien välinen kalastettava osuus on noin 6-7km pitkä. Joen läpi kulkee Kitkan, Kuusingin, Oulangan, sekä kahden Venäjälle jäävän joen kalat. Kalaa siis pitäisi olla, kun viiden eri kutujoen kalat kulkevat tämän joen läpi. Kun edelliskauden isoin kala oli ollut hieman päälle 7 kiloinen, sykkeet on huipussaan jo pelkästään jokea katsellessa.

Mökki on pieni ja ilman sähköjä, mutta viihtyisä ja sijaitsee jokitörmän päällä noin 100m rannasta. Mökin pihalla on oivallinen tulipaikka, jossa ruoanlaitto tulisi tapahtumaan.

Päivä 1

Pääsemme aloittamaan kalastuksen ensimmäisinä kalastajina tänä vuonna. Olosuhteet eivät ole kovin ihanteelliset, vesi on erittäin matalaa ja kylmää, noin 5-7 -asteista. Kalastus alkaa 15.6. klo 00.00, ja vuorokauden vaihtuessa meillä on siimat vedessä mökin viereisessä koskessa.

Viiden minuutin heittämisen jälkeen Joonas huutaa ”kala!”, ja peli on avattu.

Kala vaikuttaa aika mukavalta, siimaa purkautuu kelalta vauhdilla. Askel pitenee rantakivikolla, kunnes kala kääntyy alempaan rantapeiliin ja pysähtyy siihen. Leveä pilkkukylki möyrähtää pinnassa, kunnes kala sukeltaa uutta spurttia varten. Tällä kertaa ylävirtaan, ja siihen kala väsähtääkin. Pussitan kalan onnistuneesti rantavedestä, ja nopea mittaus antaa tulokseksi tasan 60 senttiä. Hieno avaus reissulle, ottaen huomioon, että kyseessä on täysin tuntematon joki.

5 minuuttia myöhemmin on Joonaksen vapa jälleen luokilla, mutta kala pääsee irti heti.

Hyvän alun jälkeen koski hiljenee, ja siirryn niskan puolelle. Lähes välittömästi tärähtää niskalla,  mutta kala onkin mukavan kokoinen harjus. Hetken kuluttua tulee toinen pienempi harjus. Niitä siis on joessa hyvin kuten aavistelimmekin. Taimenhavaintoja ei enää tule, joten siirrymme mökkiin unille.

Virkistävien unien jälkeen siirrymme autolla noin kilometrin verran ylävirtaan päin, jossa sijaitsee seuraava koski. Tämä koski on profiililtaan kapea ja melko jyrkkä ryöppy. Kapean päävirran reunaan jää uskomattoman herkullisen näköinen iso peili. Kalastamme peilin sekä niskan ja loppuliu’un läpi ilman tapahtumia, ja päätämme jatkaa autolla aivan lupa-alueen ylärajalle asti. Matkaa ei ole montaa kilometrin linnuntietä, mutta se tuntuu ikuisuudelta lähes ajokelvotonta ”tietä” pitkin kiemurrellessa. Löydämme pienen parkkialueen, josta on kivenheitto matkaa jokivarteen. Rannassa odottaa iloinen yllätys, nimittäin uskomattoman hienon näköinen laaja koski aukeaa naaman edessä. Kauniit peilit välkehtivät auringossa kuohujen keskellä, molemmat meistä oikein ahmivat katseellaan lukuisia potentiaalisia kalapaikkoja. Se kaikista herkullisin paikka, eli järvelle aukeava  niska on tietysti kielletty, mutta kalastettavaa aluetta on aivan riittävästi. Varsinkin kosken alaosassa on upeita hyllyjä peräkkäin.

Kalastamme kosken läpi, mutta päiväkalastus antaa vain kaksi tärppiä. Paikka vaikuttaa sen verran herkulliselta, että tänne täytyy ehdottomasti palata. Illalla heitämme mökkikoskea muutaman tunnin, mutta täysin ilman tapahtumia.

Päivä 2

Päätämme tutkia mökin alapuoliset poolit, kalastettavaa on arviolta noin puolitoista kilometriä alavirtaan päin. Tällä kertaa tie on jopa loistava ajettava, ja  siirrymme suoraan seuraavalle koskelle. Väliin jää mukavannäköistä kapeaa nivamaista virtaa, mutta jätämme sen myöhemmäksi. Tällä kertaa koski on huomattavasti loivempi, oikeastaan minkäänlaisia kuohuja ei ole. Virrassa on pyörteiden perusteella todella isoja kiviä pohjassa, joten sopivia huilipaikkoja löytyy nousukaloille.  

Pitemmittä puheitta, heitämme kakkospäivän ilman tapahtumia lukuunottamatta harjuksia. Illalla on tarjolla löylyt, kun puistovahti on lämmittänyt joen rannassa olevan saunan. Lauteilla mietimme viimeisen kalastuspäivän taktiikkaa. Missä koskella ja miten? Kahden päivän perusteella paikallista kalaa ei ole joessa juuri lainkaan ainakaan nyt kun vesi on poikkeuksellisen matalaa ja erittäin kylmää. Pintovia kaloja nolla, hyppyjä nolla, pikkukala-ajoja nolla. Kalastus keskittyy siis puhtaasti nousukaloihin. Illalla sade piiskaa jokea, ja toivommekin sen nostavan vettä ja puskevan uusia kaloja jokeen Pääjärvestä.

Päivä 3

Viimeinen aamu valkenee jälleen aurinkoisena ja suuntaamme suoraan ylimmälle koskelle. Aloitamme kalastusalueen yläpäästä, pienestä välisuvannosta. Vesi on noussut noin 5-10cm yön aikana, vettä on siis satanut myös ylempänä Paanajärvellä. Kirkas auringonpaiste paljastaa suvannon alaosasta syvän montun, joka erottuu selvästi tunmempana alueena. Heitto heitolta Joonas lähestyy monttua, ensimmäinen onnistunut uitto montun päältä ja heti on vapa hevosenkengällä! Kala lähtee vihaisesti liikkeelle painavien potkujen kera, mutta harmittavasti irtoaa heti ensimmäisessä spurtissa. Ison kalan tapahtuma antaa virtaa välittömästi, ja päätän suunnistaa suoraan kosken alle, missä uskon kalan olevan parkissa nyt kun kalaa on liikkeellä.

Eikä tarvitse pettyä, ensimmäinen heitto koskenaluspeiliin antaa sähäkän tärpin. Kala kiskaisee heti luulot pois 10 metrin spurtilla ja roiskauttaa komean volttihypyn. Kirkas ja pilkukas kylki välähtää auringossa vesipisaroiden ympäröimänä. Hypyn jälkeen suunta vaihtuu ylävirtaan ja kala vetäisee uskomattomalla vauhdilla aivan rannan tuntumasta yläpuoliseen hyllyyn huilaamaan. Kala juroo hetken aikaa miedossa virrassa, mutta valahtaa sitten takaisin kuohujen läpi loppuliukuun viimeisiä suprtteja varten. Tällä välin Joonas on huomannut huitomiseni ja tulee haavaamaan kalan. 61 senttinen kirkas ja solakka pilkkukylki muljahtaa haavin pohjalle. JES! Ei mikään jättiläinen, mutta tuntuu hyvälle tyhjän pyytämisen jälkeen, ja itse asiassa edes yksikään lohi ei ole tarjonnut yhtä vauhdikkaita kyytejä.

Siirrymme autolla evästämään mökille ja päätämme kalastaa vielä kertaalleen mökkikosken läpi, josko siihenkin olisi tullut uutta kalaa. Tapahtumia ei tule, ja lähden kävellen katsastamaan vielä tuntemattoman alueen alavirrasta. Heti loppuliu’un jälkeen joki muuttuu nivamaiseksi virraksi, ja kalastan alaspäin heitto-askel-heitto tyylillä.

Vajaan tunnin kuluttua saavun pienen niskan tuntumaan ja tarkennan kalastustani. Yhtäkkiä siima pysähtyy ison pyörteen tuntumaan, kuin olisi johonkin piilokiveen jäänyt. Vedän reilusti vavalla, ja hämmästys on suuri, kun ”kivi” vetääkin hieman reilummin takaisin. Kuin sähköiskusta adrenaliini ryöpsähtää vereen kun erittäin raskaan oloinen kala lähtee junan lailla tasaisesti purkamaan siimaa kelalta. Pitelen kalaa hetken aikaa, kunnes vapa nytkähtää suoraksi. Pahus vie ei pysynyt! Todennäköisesti kirkas nousukala, joka ei purrut kunnolla. Heitän vielä puolituntia samaa niskaa, ja lähden lompsimaan mökille. Mökkikoski on pysytellyt hiljaa, joten päätämme pakata kamppeet kotiinlähtöä varten. Reissun viimeiseksi tapahtumaksi jää siis tuo selkeästi erittäin ison kalan tuntuinen juna, joka kuin härnätäkseen kävi ilmoittamassa olemmassaolostaan, kenties koukuttaakseen kalastajan lopullisesti tähän hienoon paikkaan.

Yhteenvetona voisi todeta paikan olevan ensinnäkin uskomattoman upea maisemiltaan. Joki on juuri sopivan kokoinen heittokalastukseen, ja riittävän mielenkiintoinen tarjoten erilaisen profiilin koskia sekä pitkiä nivamaisia virtoja. Mielestäni kalastus on enemmän lohenkalastustyyppistä kuin perinteistä taimenen pyyntiä, koska kalat ovat kutujokiin matkalla olevia nousukaloja. Pientä kalaa emme tavoittaneet käytännössä lainkaan, joten vavan taipuessa siiman päässä on oletettavasti iso. Runsaslukuinen harjuskanta tarjoaa oivallisen bonuksen, muun muuassa mökkikosken niskalta löytyy ihanteellista pinturivettä parisensataa metriä. Mielestäni joki on erittäin potentiaalinen taimenrecordin paranteluun, varsinkin jos sattuu joelle vesitilanteen ollessa ihanteellinen. Onhan sentään joen taimenennätys karvan alle kymmenen kiloa. Tälläkertaa todelliset suurtaimenet jäivät tavoittamatta, vaikkakin kaksi hienoa kalaa saimme kuvattavaksi asti. Paikka jätti lähtemättömän jäljen kauneudellaan ja erämaisuudellaan, ja sinne tulee varmasti palattua vielä tavoittelemaan sitä ennätyskalaa.

Rodfishers, Joel & Joonas

Näköharjuksia ja Suur-ahven

Talven saapuessa vesistöt saavat jääkannen yllensä. Tällöin on aika kaivaa pilkkivarusteet ja tasurit varastosta esille! Rodfishers aloitti pilkkikauden ahvenen tasuroinnilla merellä Vaasan edustalla 6. tammikuuta. Heti ensimmäinen reissu tarjosi ahvenen meripilkinnän parasta antia, eli tukevia tärppejä tasapainoon matalassa vedessä. Kappalemäärä ei päätä huimannut, mutta reissun isoin venytti lukemat 650 grammaan ja 40 senttiin.

Pitkä ja hoikka maitikala täräytti omatekoiseen 45mm tasapainoon.

Tammikuun tasurointi jatkui viikon päästä lyhyellä iltapistolla kaupunginselällä lähivesillä. Kalat loistivat poissaolollaan, kunnes auringon laskiessa kaksi hienoa körmyniskaa nousi peräjälkeen avannosta. Molemmat painoivat hieman yli 500 grammaa, joten koko oli kohdillaan. Kalat olivat samalla ensimmäiset uudelle kutukolmipiikki väritykselle.

Tasurireissut jatkuivat säännöllisesti läpi talven syönnin ollessa vaihtelevaa, kunnes maaliskuussa lämmin jakso sulatti jäältä enimmät lumet. Tämä aktivoi ahvenparvet, ja Jusan saapuessa etelästä kyläilemään oli sopiva sauma käydä kokeilemassa miten ahven olisi otillaan. Ja olihan se, aamupäivän hiljaiselon jälkeen iltapäivän raju syöntipiikki oli huumaava. Kalaa oli isoissa parvissa, ja ahven löi hanakasti 8cm omatekoisiin tasapainoihin.

Maaliskuun loppupuolella ahven oli rajulla otilla ympäri Vaasan merialuetta. Isoja parvia oli rantautunut matalaan 1-4m veteen, mistä pilkkijät niitä tavoittivat. Eräänä viikonloppuna päätin lähteä avomeren puolelle raippaluotoon etsimään ahventa. Alueelta oli tullut hienoja saaliita lähipäivinä, ehkäpä kalaa olisi vieläkin pelipaikoilla.

Maaliskuinen lauantai

Ulkomeren laidalla parkkipaikalla autosta noustessa tuuli meinasi viedä mukanaan. Matkalla raippaluodon sillalla tuulimittari näytti 22m/s, ja siltä se myös tuntui. Hetken aikaa piti kaverin kanssa pähkäillä, että lähteäkö lainkaan. Totesimme pelipaikoille olevan sopivasti myötätuulta tarjolla, joten Ursuit niskaan ja menoksi! Muutama potku rannasta ja tukeva ote kahvoista riittää kovan myötätuulen saatellessa. Potkuri kiitää hurjaa vauhtia kohti pilkkipaikkaa, ja horisontissa näkyykin jo muutamia pilkkijöitä.

Ensimmäinen reikä karikon laitaan, tyhjää. Toinen reikä, edelleen tyhjää. Siirryn 20 metriä ja poraan jälleen reiän. Muutama vetäisy vavasta ja 8 senttinen tasapaino liitää vauhdikkaasti. Ihmettelen järjetöntä tuulta, kunnes siimanpäässä kopsahtaa mukavasti. Nostan reilu 200 grammaisen ahvenen jäälle, ja nopea vilkaisu kaikuluotaimeen tuo mahtava fiiliksen! Kalaa on 1.4m vedessä iso pari.

Pudotan tasapainon takasin ja heti kopsahtaa uudelleen samankokoinen ahven. Reikä antaa muutaman kilon kalaa, ja 15m päässä Illi nostaa myös tasaiseen tahtiin kaloja jäälle. Oma reikä hiljenee, ja kairaan kuumeisesti lisää reikiä. Joitakin kaloja nousee sieltä täältä, mutta parvi on kaikonnut johonkin. Reilun tunnin hiljaiselon jälkeen auringon tullessa esiin iso ahvenparvi löytyy 400m päästä. Tälläkertaa kalaa on aivan tolkuttomasti alla! Luotain on aivan puurona kalasta, mutta tärpit ovat varovaisia tökkäisyjä. Vaihdan nopeasti pienemmän 45mm kirkaskylkisen tasapainon, ja yhden tiukan uittosarjan jälkeen ahvenet hullaantuvat totaalisesti! Tasurin jokaista liikettä seuraa välitön ja raju tärppi. Useita tuplia nousee ahventen kilpaillessa tasurista. Tuijotan epätodellisena vieressä kasvavaa ahvenkasaa, sekä kaikuluotaimen näyttöä. Tuntuu että kalamäärä ei pienene reiällä lainkaan vaikka ahventa nousee nopeaan tahtiin jäälle. 40 minuutin kuluttua kalamäärä pienenee luotaimen näytöllä, kunnes näkyviin jää enää yksi ainoa viiva välivedessä. Pudotan vielä kerran tasurin, ja tärppi tulee heti. Nostan kalan jäälle ja istuudun hetkeksi potkurin päälle ihmettelemään tilannetta. Lasken kalat nopeasti, 105 kappaletta. Noin kaksi kiloa pienimpiä ahvenia saa sukeltaa takaisin, mukaan otettavaa kertyy 16 kiloa, kaikki siis yhdestä reiästä pilkittyjä.

Illi tulee viereen ihmettelemään ahvenkasaa, ja päätämme siirtyä makkaranpaistoon tulille. Myös hänen reppunsa on pullollaan filekokoista ahventa. Makkaratulien jälkeen siirrymme kauemmas niemenkärkeä kohti, ja puolentunnin kairaamisen jälkeen löytyy jälleen mukava parvi kalaa. Tälläkertaa 8cm tasuri toimii, ja kalat lyövät kovaa päätykoukkuihin. Syönti lakkaa yhtäkkiä 15 minuutin kuluttua vaikka kalaa jää näkyviin luotaimeen. Toteamme kalaa olevan sen verran paljon että seuraava suunta on takaisin rantaan autolle. Myrskytuuli on tyyntynyt kokonaan päivän aikana, ja ihailemme horisonttiin laskevaa aurinkoa.

Kuten arvata saattaa, seuraavat kaksi reissua ovat tyhjän luotaimen tuijottamista. Kalaa ei tunnu löytyvän mistään, ja samaa viestiä kuuluu muiltakin pilkkijöiltä. Merivesi painui alas ja vei kalat mennessään. Kauden viimeinen reissu huhtikuun puolessavälin on myös erittäin hiljainen, reissusta ei jää muuta kerrottavaa kuin aamuinen sukellus railoon potkurin kera. Onneksi saimme nostettua pitkällä riu’ulla ja nostokoukulla potkurin ja pilkkirepun ylös avannosta. Ursuit pitää huolen että mies pysyy kuivana ja lämpimänä.

Ruotsiin!

Vihdoin on se aamu! Kellon pirahtaessa aamulla olo on kuin pikkupojalla. Nostan valmiiksi pakatut varusteet auton perään, ja nokka kääntyy kohti pohjois-ruotsia. Edessä on jokavuotinen reissu pohjois-ruotsiin suurahvenen ja harjuksen perään. Viime vuoden reissu on vielä tuoreessa muistissa, kuinka iso ahven ajoi muikkua ja söi hurjana. 12 tunnin kuluttua mökin pihassa toteamme kevään olevan tavanomaista pitemmällä. Lunta ei ole juuri nimeksikään ja jäät ovat kirkkaat. Iltasyönnillä on tietysti pakko pyörähtää mökkijärvellä, yhtä 400 grammaista ahventa kummempaa ei saaliiksi tule.

Tiistai aamu klo 03.00

Aamuyöllä kello herättää jo kolmelta, koska on luvassa aurinkoinen, lähes helteinen päivä joten isompi ahven syö aamulla aikaisin ja illalla myöhään. Aamupala ja muut järjestelyt ja siirtymät ottavat oman aikansa, ja klo 05.00 tasuri solahtaa ensimmäisen kerran avantoon. Ensimmäisen puolentunnin aikana en näe yhtään kalaa luotaimessa, mutta kaverit nostavat vierestä muutamia ahvenia isoimman painaessa 880grammaa. Varovainen aamusyönti lakkaa auringon noustessa kunnolla. Kahden tunnin kuluttua tapahtuu vihdoin se, mitä olen koko aamun odottanut. Paksu viiva lähtee nousemaan välivedestä määrätietoisesti tasurille ja täräyttää kiinni. 700 grammainen ahven nousee jäälle omatekoinen muikunnahka kevennetty tiukasti suupielessä.

Kalat ei aktivoidu millään lailla, joten keskipäivällä siirrymme mökille ruoka tauolle. Ruokailun jälkeen suuntaamme eri järvelle, johon kolmen hengen iskuryhmä meni parituntia aikaisemmin. 1,5 kilometrin jalkapatikan jälkeen saavumme pelipaikoille, ja ensitöikseen täytyy kaivaa puntari repusta. Jannella on jäällä hieno ahven, ja puntari näyttää tuloksen 1,012kg.

Reissun ensimmäinen kilonylitys on tosiasia, vaikkakin syönti on ollut luvattoman heikkoa koko päivän. Uuttera kairaaminen tuottaa tulosta muutamien pienempien 200-400 grammaisten ahventen muodossa, mutta edelleen ahven tuntuu olevan enimmäkseen suu kiinni ja paikallaan. Illalla auringon laskiessa puoli yhdeksän tienoilla ahven aktivoituu selvästi, ja päätän kairata uusia reikiä noin 7 metrin veteen lähelle iltapäivän kiloahvenen saantipaikkaa.

Illan hämärtyessä vaihdan siimanpäähän siniselkäisen hiletasurin, jossa on oranssi kurkku. Hieman räikeämpi hilekevennetty on antanut ennenkin isoja kaloja iltahämärissä. Kauaa ei ehdi tasuri vedessä uida, kun luotaimeen ilmaantuu useampi ahven. Yksi ahvenista nousee lähes pystysuoraan tasurille ja tunnen tajun tärpin. Sekunnin ajan mielessä käy ajatus hauesta, mutta tuttu jumputus paljastaa kalan ahveneksi. Ahven on vain 600 gramman painoinen, mutta 10cm tasapaino on puoliksi ahvenen suussa. Reiästä tulee vielä kolme pienempää ahventa, ja hetken kuluttua päätän siirtyä parikymmentä metriä. Tiputan saman kevennetyn uuteen reikään, ja heti luotaimeen ilmestyy useampi pienehkö ahven. Ahvenet tökkivät tasuria, mutta en jaksa alkaa ronkkimaan pienellä tasurilla näitä kaloja. Hetken kuluttua ahvenet kaikkoavat nopeasti luotaimesta ja ihmettelen mistä tämä johtuu, kunnes kolme valtavan paksua viivaa piirtyy luotaimen näytölle! Sydämen syke kiihtyy hetkessä kun kalat lähtevät nousemaan rauhallisesti tasapainoa kohti, ja ensimmäisen kalan tullessa tasapainon kohdalle tunnen varovaisen tärpin. Tempaisen vastaiskun, ja siima kiristyy ahvenen painosta. Nostan vauhdilla kalaa ylöspäin ja päässä takoo ajatus ”kunhan ei nyt irtoa tai tartu tasuri jääkanteen…” Kalan tullessa jääkannen lähelle nostan nopeasti luotaimen anturin vedestä, kala tulee ilman ongelmia 6″ avantoon ja vesi pumppaa ylös avannosta. Valtava ahven pyörähtää jäälle! Koetan irroittaa tasuria nopeasti kalan suusta, siellähän oli niitä lisää…Tasuri on tukevasti kiinni leuassa, ja kun saan sen takaisin avantoon kaksi muuta jättiläistä on hävinnyt jonnekin. Hetken kyttäämisen jälkeen kelaan tasurin ylös kun kaverit tulevat ihmettelemään isoa ahventa puntarin kera. Digivaaka näyttää lukeman 1,54 kiloa, joten enkat paukkuu hienosti heti avauspäivänä.

1,54kg & 48cm

Keskiviikko

Keskiviikko aamuna kello pirahti vasta kahdeksalta aamulla. Suurin osa porukasta suuntasi ahvenen perään Joonaksen ja Jorman jäädessä harjuspilkille. Ahventen osalta päivä on nopeasti kerrottu: Ei kalaa. Rusketusta sen sijaan tarttui mukavasti päivälämpötilan huidellessa 15 asteen tietämillä. Joonas ja Jorma sen sijaan onnistuivat harjuspilkillä melkoisen mukavasti, harjuksia kertyi saaliiksi päivän mittaan mukava määrä isoimman venyttäessä digivaakan lukemat yli kiloon.

Torstai

Torstaina päätimme suunnata koko porukalla näköpilkkimään harjusta, koska pitkä korkeapainejakso tuntui passivoivan ahvenet totaalisesti. Lisäksi kirkasvetisissä järvissä aurinkoisella kelillä täysin lumettomalla jäällä ahven on hyvin arka.

Harjuksen pilkintä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, koska kalaa alkoi nousemaan tasaiseen tahtiin. Syönti ei ollut mitään hurjaa, mutta kalaa tuli tasaisesti koko päivän. Olimme koko porukalla matalassa lahdessa, jossa harjukset tuntuivat viihtyvän.

Keli suosi jälleen koko päivän, vaihteeksi oli mukavaa vain odotella reiällä ja turista kavereiden kanssa yltiöpäisen kairaamisen sijaan. Lisäksi harjuksen näköpilkintä on erittäin jännittävä ja koukuttava laji. Kristallinkirkas, noin 0,5-1,5m vesi tarjoaa siihen lajiin hienot edellytykset.

Harjus on kohdekalana varsin helppo kun tietää paikan ja kala sattuu olemaan syönnillään, isot morrit ja liitsit ovat takuuvarmoja siiman päässä. Tässäkin lajissa pätee kuitenkin yhtälailla sanonta ”se on ranteesta kiinni”, koska saamamiehet sai kaloja heikommalla syönnillä muiden vain nähdessä niitä pyörimässä avannon alla. Hyvään paikkaan saattaa kerääntyä hyvinkin paljon harjuksia, ja päivän mittaan samoista rei’istä nousee kalaa eikä paikanvaihto välttämättä lisää saalista lainkaan. Matalassa vedessä onkin suositeltavaa kairata useampi reikä aamulla, ja kiertää niitä päivän mittaan.

Torstai iltana oli yksi reissun kohokohdista, perinteeksi muodostunut sisäfilepihvien ja lettujen paisto muurikkapannulla. Tukevan ähkyn ja saunan jälkeen unta ei tarvinut houkutella.

Perjantai

Perjantaina porukka hajaantui usealle eri järvelle lähinnä harjuksen ja siian perään. Lähdimme 4 hengen iskuryhmällä tutkimaan uutta järveä, jossa tietojen mukaan pitäisi olla ainakin harjusta ja kookasta ahventa. Reilu kilometrin jalkapatikan jälkeen löysimme harjukselle mieluisan oloisen paikan: Matala ja rannoilta hieman kivikkoinen niemenkärki. Kairaaminen uudessa paikassa hieman arvelutti, mutta päätin surauttaa reiän pintakivien viereen. Sohjot pois avannosta ja iso kultamorri reikään. Muutama reilumpi nyppäys, ja heti tömähti! Harjus tuli vauhdilla sivulta ja iski kursailematta kiinni. Lyhyen kamppailun jälkeen nostin noin 40 senttisen harrin jäälle. Kylläpäs alkoi hienosti! Hienon alun jälkeen saimme pilkkiä usean tunnin tyhjää lukuunottamatta sattuma taimenta, ja vasta iltapäivän puolella löysimme kalaa toiselta puolen järveä. Kaikkien hämmästykseksi törmäsimme matalan lahden suulla ahvenparveen, ja niitä oli mukava tasuroida pienillä karvapyrstöillä näköpilkillä. Kookkaat ahvenet tarjosivat 20 minuutin ajan viihdykettä, kunnes kaikkosivat. Illalla Janne sai vielä komean siian, ja siihen oli hyvä lopettaa pilkkikausi tältä talvelta.

Blogissa palaamme asiaan avovesikauden pyörähdettyä kunnolla käyntiin, kenties taimenten tai kuhien merkeissä.

Olkoon Ahti antoisa ja siimat kireät!

Elokuun tulva

 

Edellinen heinäkuun reissu tuotti karvasta kalkkia saaliin osalta, vaikka reissu muuten olikin täyttä  laatua. Tällä kertaa liikuttiin vähän pienemmällä porukalla, Isäukon kanssa kaksistaan mutta vaimot mukana. Joella tilanne oli muuttumassa, säätiedotukset osoittivat viilenemään päin ja oletetusti lohikin siitä innostuisi. Paikalla saavuttuamme kalastajia oli huomattavasti vähemmän kuin heinäkuussa ja vesi oli lähtenyt jo nousuun. 

Ensimmäinen lupa aloitettiin lauantaina 19.00. Käytettiin mökkiläisten vuorokauden kiintiölupa, koska vesi oli edelleen suhteellisen lämmintä vaikka ilma olikin huomattavasti viilentynyt. 

Vieheiden valinta ja viritys ennen soutua

Soutu aloitettiin sirmassa pienessä tihkusateessa, tapahtumia saatiin heti. Laskun viimeisessä ottipaikassa maggasuvannon venemontussa vapa vääntyi ensimmäisen kerran. Leksan punahile pätikkää ravisteltiin montun päällä, muutama vavan nytkähdys ja kala irti. Asentokala muistutti kenen maaperällä ollaan. Mukavasti antoi potkua tulevan yön soutuun. 

Yö oli muuten hiljainen, roskaa alkoi nousuvan veden mukana leijailla virran mukana, joten roskankerääjät viriteltiin rannassa siimoihin. Aamusta käytiin mökillä syömässä ja otettiin unta muutama tunti ja iltapäivästä soutu jatkui kalgunkoskessa ja peurassa.

Kalgunkosken lähtöpaikalla siimanpäihin valikoitui Villen villapaita perho, JN-pelti keskelle ja oliiviselkäinen kuparikyljellä oleva Jokke-vaappu vasempaan reunaan. Veden nousu oli pysähtynyt ja joki oli puhdistumaan päin roskasta. Odotukset olivat korkealla, tämä on monta kertaa se hetki kun lohi aktivoituu toden teolla. Kalgun ja ylä-peuran lasku oli kuitenkin hiljainen ilman tapahtumia, lukuunottamatta yhtä kojamon näyttäytymistä. Vähän vieheiden alapuolella tumma selkä möyrähti komeasti pinnassa. Kalgun loppupäässä tuumattiin, että lasketaan ala-peura heti perään, kun lähtöpaikka oli hiljainen.

Kävimme putsaamassa vieheet peuran rantahiekalla ja läksimme heti soutamaan. Vedin airoilla parikymmentä metriä ylöspäin ja vieheet veteen. Lähes samantien laitavapa alkoi elämään, kalahan se siellä! Siimanpäässä riehui tenon titti, pidin veneen linjassa ja väsyteltiin kala nätisti haavin päälle. Jes, päivä oli pelastettu!

Komea 3kg urostitti JN-pellillä

Laskua jatkettiin samantien ilman pysähdystä, villapaita-perho laskettiin 13 metriin oikeaan reunaan, pelti keskelle ja kun viimeistä vaappua oltiin laskemassa, silloin perhoa vietiin tutussa ottimontussa. Siima sirisi ja vapa väännähti komeasti kun pappa laittoi jarrun päälle ambassadeurista. Kelasimme ylimääräiset siimat ylös ja pääsimme nauttimaan väsytyksestä. Kala on iso! Jäi juromaan monttuun ja liikkuu pienellä alueella. Pitelen airoilla venettä paikoillaan ettei valuta vääräkoskeen liian aikaisin. Noin  viiden minuutin väittelyn jälkeen kala kähtee liikkumaan montusta koskeen. Lämmin vesi aiheuttaa sen, että kala väsähtää suht nopeasti ja koukkua pääsemmekin tarjoilemaan heti kosken alla. 13 kiloinen aavistuksen väriä ottanut naaras kyytillä, reissu pelastettu! 

13kg lohi villapaidalla

Vilkaistiin kelloa, se oli 18.00. Tunti peliaikaa, tarkoitti sitä että sama jatkaa soutua kun lupa loppuu kohta kuitenkin. Ei muuta kun vieheet veteen ennen kalakiviä. Kerkesin käydä yhden lenkin Suomen rannassa ja kun siimat osoittivat poikkisoudussa rantaa kohden, keskivapa nytkähti. Airoilla pari vetoa ja siiman kiristyessä kunnolla alkoi rulla parkumaan. Mitä ihmettä! Onko tämä tottakaan!  Kala käyttäytyi samalla tavalla kuin edellinenkin, juroi veneen vierellä ja metelöi menemään. Kuitenkin sävelet oli selvät ja aika rutiinilla saatiin kala koukulle ja kyytiin. 9.6 kiloinen, naaras kala tämäkin. Ottipelinä oli JN-pelti, malli 41 ja ”värinä” puolinaama.

Tutut operaatiot tehtiin eli nopea verestys, veneen siivous ja kala juuttisäkkiin. Vieheet veteen ja viimeinen puolituntinen vielä edessä. Siimojen oiettua kunnolla samaa JN-peltiä vietiin jälleen, tällä kertaa tärpistä jo huomasi että pienempi lohi on nyt kiinni. Nopean väsyttelyn jälkeen titti kyytiin, pelti suupieliestä irti ja kohti väyläniemeä.

Luvan viimeisellä laskulla tärähti neljä kertaa.

Olihan tykitystä ensimmäinen luvan päätös, yhdellä laskulla 4 kalaa veneeseen on harvinainen temppu. Siinä on muistelemista tuleville vuosille ja ehkä koko loppuelämäksi. Yhteenvetona voisi todeta, että kun paljon viettää aikaa joella, ja sattuu oikeat vieheet oikeaan aikaan  oikeassa paikassa niin kaikki on mahdollista. Tuuria tarvitaan lohihommissa, on se niin oikukas kala, sitä ei väkisin oteta. Iso kiitos kuuluu JN-pellin tekijälle Jari Nissilälle ja Villen villapaidan sitojalle tuosta onnekkaasta kokemuksesta!

Villen villapaita narrasi 13 kiloisen.

Välipäivän jälkeen koitti tiistai. Ajatukset pyöri voimakkasti vielä toissapäivän tapahtumissa. Matkalla vetsikkoon sidoin tutut ottikamppeet kiinni,  rakas JN-pelti keskelle, LJ ja Jokke-vaaput reunoille. Hetken odottelun jälkeen pääsimme vesille vetsikoskeen. Tutut paikat koluten valuimme uulasuvannon läpi kohti edessä häämöttävää kalgunkosken niskaa. Kova tuuli sotki soutamista ja venettä ei saanut kääntymään millään. Juteltiin että pari käännöstä ja sitten ammutaan välittömästi rantaan kahvin juontiin…. Ja niinhän siinä käy kun vähiten odotat, vasen reuna vapa alkoi väpättämään. Yhessä tuumattiin että tittihän se siellä. Kelailtiin muut pois ja huudettiin rannassa oleville lohimiehille että titti kiinni. Kala ui venettä kohti ja veneen vieressä huomaan lähes metrisen kalan! Ei ollu titti vaikka tärppi oli hentoinen väpätys. Viikon teemaan sopiva kala, pyöri ja juroi veneen vieressä siihen asti kunnes koukku kolahti kylkeen. Mahtava 7 kg lohi! Oltiinkin valuttu sopivasti kalgun lähtöpaikan kohdille joten vene rantaan ja suut messingillä kahville!

Jälleen JN-pellin pettämä.

Kahvin jälkeen lähdimme kala juuttisäkissä ja naureskellen seuraavalle laskulle. Koskessa ihmepelti ja vaaput veteen ja ei kun sahaamaan. Juteltiin taas kerran pellistä miten siinä onkin taikaa, että se on just meidän pelti, vaikka monessa muussakin veneesssä oli tismalleen samanlainen pelti pyynnissä. Toisaalta kupari-hopea pelti on tunnetusti tulvavesien ottikone, 8 metrissä uitettuna se ui todella vauhdikkaasti. Kesken jutustelun 9000 ambassadeur alkoi huutamaan, ja vapa kuinkas muuten, hevosenkengällä. Ohjailin airoilla ja isäukko komensi kalaa vavan varressa. Lohen käyttäytymisestä päättelimme että taas on kunnon kala kiinni! Muutama lyhyt spurtti montun perälle ja sen jälkeen tutusti veneen ympärille pyörimään. Pelti näkyi olevan hyvin kiinni joten väsyteltiin huolella kala kunnes koukku heilahti. 8.2 kg puolitumma naaraslohi. Olipas taas tähdet kohdillaan ja JN-pelti iskussa, kaksi laskua ja kaksi komeaa kalaa. Loppu lupa eteni rauhallisissa merkeissä, ja taisimmepa lopetella hieman aikaisemmin kahden kalan ja saunan kutsun ”suoristaessa” molempien selät.

Toinen lasku, toinen lohi. Tästä el lohimies iloisemmaksi muutu.

Keskiviikkona ajelimme ylös vetsikkoon josta aloitimme kalastuspäivän. Sää oli puolipilvinen ja tuuli puuskittainen, joten oli luontevaa sitoa vaaput siimanpäihin. Uulansuvannon loppupäässä soudettiin poikkivirtaan maanvyörymän montun päältä, jolloin vapa painui kertaalleen. Kojamo varmaan painatti LJ-pätikkää, muita tapahtumia ei päivällä ollut. Väsy alkoi painaa soutajaa, olimmehan sitkeästi soutaneet tähän asti vähillä yöunilla, joten päätimme kiskaista koneen käyntiin ja päästelimme sirmaan makkaran paistoon. Isäukolla oli virtoja soudella vielä, yritti puhua ympäri, mutta vaimon puhelun soitto vei voiton ja ajelin kiireesti mökille. Ja näinhän siinä käy kun kesken kalastuspäivän pidät taukoa niin kaveri saa aina kalan, näin tälläkin kertaa. Titti puraisi LJ:n sivutissiä peurassa ja taas päästiin lohisopan keittoon.

Torstai päivänä ladattiin akkuja oikeen kunnolla ja olimmekin vasta iltapäivästä joella. Vesi oli kääntynyt laskuun ja joella oli tapahtumat kuulemiemme mukaan olleet vähäisiä. Meidän torstai päivän tapahtumat kulminoituvat alla olevaan kuvaan.

Perjantai ja viikon viimeinen lupa. Oltiin heti aamusta tiukasti liikkeellä. 6.50 tutulla kalgunkosken lähtöpaikalla. Sää oli mainio, ilma 12 asteista, vesi 13 ja tuulta ei nimeksikään. Kalgu ja ylä-peura oli hiljainen , ja ala-peura odotti taas seuraavaksi. Nopeat kahvit rannassa lähtöpaikalla ja vesille. Tuttu pyrähdys vähän ylävirtaan ja vaaput veteen. Ensimmäinen käännös lähtöpaikan viereisen kiven edestä ja ärhäkkä tärppi. Mustaselkäinen kultakylki punaisilla pisteillä kelpasi lohelle. Tenon titti haaviin ja lasku jatkui. Peuran linjojen alla nähtiin useampikin asentokala, mutta ei kelvannu niille meidän vaaput. Lähestyttiin tuttuja kalakiviä  ja silloin pamahti! Aivan hirviömäinen tärppi, jarru huusi ja vesi lensi. Tenon titti antoi pellille runtua kunnolla. Hetken väsyttelyn jälkeen saimme kalan haaviin, reilut pari kiloa kirkasta kojamon alkua.

JN-pelti tässä värissä (puolinaama) ja mallissa 41 oli reissun ottikampe. (Huom. tämän kuvan pelti ei ole malli 41)

http://www.jnuistin.fi/Peltimallit/

Yllä olevasta linkistä löytää peltiä siiman päähän.

 

Raivokas titti kurmuutti peltiä

 

 

Siitä lasketeltiin sirmaan ja suunniteltiin että soudetaan mökille asti kellon lähennellessä kolmea. Maggasuvannon venemonttu hierottiin huolella, mutta ei tapahtumia tällä kertaa. Viimeisiä aironvetoja vedettiin maggasuvannossa ja ihasteltiin haikein mielin maisemia, kohta se on ohi taas tältä vuodelta. Aloimme kelata siimoja ylös ja taas aivan häiriintynyt tärppi reunavapaan! Nyt on iso, ajateltiin. Kala kuitenkin muljahti pintaan pärskimään heti, tittihän se siellä. Tumma ja vihainen kojamon alku tämäkin, pienet oli nyt ärhäkkänä. Ottivaappuna jälleen sama musta/kulta Leo Juntusen tissivaappu. Tähän oli Hyvä lopettaa mahtava viikko. 

Tämä vaappu ärsytti kojamoita ja urospuoleisiä tittejä.

Kiitokset taas kerran vieheiden tekijöille, paikallisille mukaville ihmisille ja jokirannassa seuraa pitävillä lohimiehille! Ensi vuonna jatketaan!

Veneet on nostettu talvitelolle ensi kesää odottamaan!

https://www.instagram.com/rodfishers/?hl=fi

Ylläolevasta linkistä pääset katselemaan lisää kalakuvia instagramista.

Terveisin Rodfishers,

Joonas Hämäläinen & Joel Kangas

Hellelohia ja hyljetaimen

Tämänvuotinen lohireissumme alkoi poikkeuksellisen lämpimissä olosuhteissa. Matkalla auton mittari näytti +26 astetta ja lämpötila nousi mitä lähemmäs määränpäätä saavuimme. Lohen suhteen toiveet olivat silti korkealla, olihan pari viime vuotta ollut täyttä juhlaa. Alkukaudesta kantautui muutama yli 20kg ylityskin korviin ja muitakin kookkaita kaloja oli saatu varsin mukavasti. Tutkijoiden mukaan tämä on se vuosi, milloin kuuden merivuoden isomukset olisivat mahdollisesti vapamiesten tavoiteltavissa, joten odotukset luonnolliset kasvoivat entisestään. Matkalla puitiin mennen vuoden tapahtumia ja voimakkaita tunteita herättäneitä muutoksia Tenojoen kalastukseen liittyen. Niihin asioihin emme lähde tässä blogissa kantaa sen enempää ottamaan, säännöt on lyöty lukkoon ja näillä mennään.

Tiistai iltana noin 11 aikaan auton nokka kaartoi väyläniemeen mökin pihaan. Rannassa ihmettelimme veden vähyyttä sekä lämpöä. Keskiviikko päivä meni välineitä viritellessä. Moottorit, vapatelineet, penkit, nostokoukut ja muut härpäkkeet kanneltiin veneisiin, ja tietysti säädettiin uudet vaaput ja uitettiin uusia perhoja. Illalla porukan ensikertalainen Markus saapui myös mökille, ja pääsi ihastelemaan tenojokilaakson luonnon kauneutta.

Vihdoin joelle !

Keskiviikkoaamu valkeni mahtavassa lohentappo säässä, eli tihkusadetta ja pilvinen taivas. Varsinkin keskellä hellejaksoa tällainen keli oikein haisi lohelle. Tästä huolimatta ensimmäinen lupa oli täysin tyhjä. Soudimme Sirma-Miljoonasuvanto väliä, tapahtumia ei näkynyt koko joella, eikä myöskään kalojen pintomisia tai hyppyjä.

Torstai iltana räikkä pärähti ensi kertaa, sirmankoskessa perhoa vietiin, mutta ei tarttunut kiinni. Seuraava lasku tuotti jälleen tärpin samassa perhossa. Kello läheni ilta kuutta, vielä ehtisimme yhden laskun. Jälleen sirmankosken niskalla alkoi vavankärki väpättämään, smolttihan se siellä. Päästän smoltin, ja samassa Jorma huikkaa että toisessa laitavavassa kärki nytkähti. Samalla hetkellä komea titti kimpoaa ilmaan kolmesti peräkkäin aivan veneen vierellä. Jorma tokaisi, että ota poika haavi niin saadaan kala! Samassa huomaan, että laitavavan siima osoittaa ylävirtaan, se hyppykalahan on meillä kiinni! Kelaan löysät pois ja kala alkaa elämöimään veneen vieressä. Koppaan sen yhden pienen spurtin jälkeen haaviin, ja peli on avattu tältä kesältä. Kello lähentelee seitsemää, joten ajelemme tyytyväisenä mökille lohisopan keittoon.

Mökillä vaihdamme kuulumisia, myös Jonilla oli tapahtumia illalla. Punamustassa putkessa oli yksi kala, joka irtosi veneen vieressä, ja samalla perholla reilu kolmekiloinen titti.

Perjantai aamuna heti ensimmäisellä laskulla on sähköä ilmassa. Alapuolella oleva tuttu venekunta tartuttaa kalan Sirmankoskesta, mutta kala harmittavasti irtoaa juuri ennen haavia. Myös meillä surahtaa räikkä vihaisesti koskessa ylimmän kuohukiven vieressä, mutta kala irtoaa heti. Punamustaa putkea kävi kuskaamassa.  Seuraavalla laskulla surahtaa jälleen koskessa, tällä kertaa alimman kuohukiven kohdilla. Nyt pysyy rantaan asti, ja pääsemme Jonin kanssa kaatosavuille. Titti on tämäkin, ja Kuusiniemen oliivissa taas. Ensi kertaa soudussa olevat Jarin sidokset tuntuvat pelaavan mahtavasti.

Loppuaika luvasta onkin taas hiljaista kun aurinko alkaa paahtamaan täydellä teholla ja lämpötila kipuaa jälkeen yli 25 asteeseen, kuten edellisenä päivänä.

Lauantaina on lohirieha. Väyläniemestä lähtee kisaan yksi venekunta, edellisen lohiriehan 3. sijalle 8kg kalalla yltäneet Joni ja Jorma aikovat lähteä parantamaan sijoitusta. Aamuyöllä on ollut tapahtumia joella, sirmasta on saatu 11,5kg kala perholla sekä tuttu kalamies on saanut Kiviniemestä kaksi komeaa lohta, perholla nämäkin. Suuntaan yksin veneellä Sirmaan, Joonaksen ja Markuksen jäädessä alemmas. Sirmassa on vain 2 venettä lisäksi, ja laskemme kaikki lyhyitä laskuja venerannasta koskeen. Yläosan soutaminen ei tunnu mielekkäältä, koska kaikki tapahtumat tulevat koskesta. Kolmannella laskulla Väliahon Markun sitomaan tenon tikkaan raapaisee kala, joka kiepsahtaa samantien veneen toiselle puolelle ja suuntaa ylävirtaan. Ehdin saada muut vavat pois ja kalavavan käteen kun kala mosahtaa pinnassa ja perho irtoaa. Kala vaikutti hieman tittiä kookkaammalla, taisi olla pienehkö jalka. Tuttu kaava tältä reissulta, lämmin ja matala vesi huonontaa ottia joten kalat vain tuntuvat imeskelvän perhoja kun tulee normaalia selvästi enemmän tärppejä ja karkuutuksia.

Loppuaika luvasta aamun jälkeen onkin taas hiljaista. Lohiriehassa on myös näköjään saanut soudella suurin osa kalastajista ilman häiriötekijöitä. Muutamia tittejä on noussut veneisiin, sekä Tuovilan Heikin voittokala, joka osoittautuu punnituksessa 15 kiloiseksi.

Viikon viimeinen lupa ennen rauhoitusta, eli sunnuntai. Itse jäin huilaamaan mökille kun ei ollut lupaa otettuna sunnuntaille saakka. Kaksi venettä lähti joelle mökkirannasta, Jorma ja Joni Sirmaan sekä Joonas ja Markus Välimaansuvantoon. Helle on nostanut pohjaa eli laskenut vettä entisestään. Vedenlämpö lähentelee jo 20 astetta, joten kalansaannissa alkaa olla haastetta ihan riittämiin. Toisaalta asentokaloilla vesi vähenee montuissa, ja tästäkös niiden pinna kiristyy, jos vain uutta nousukalaa saataisiin jokeen.  Lupa osoittautuu kuitenkin yhtä hiljaiseksi kuin aiemmat, Jorma sai yhden titin, ja Joonaksen veneessä tärppi kuparihopeassa JN-pellissä. Eriksenin padon kohdalla olevassa montussa vapa taipui komeasti, mutta ei pysynyt tämäkään. Mutta hyviä merkkejä oli ilmassa, sillä selkeästi näitä ”karkeamman kalan” tapahtumia alkoi tulla korviimme pitkin jokea. Asentokalat alkoivat jo hieman retuuttamaan vieheitä.

Ensimmäinen soutuviikko on takana. Tyhjiä aironvetoja oli tietysti  jokaisen kalastajan mielestä liikaa, mutta kalaa saatiin sentään syödä asti kahden lohisopan ja graavilohen muodossa, unohtamatta suolaharjuksia. Lähes kaikki kalatapahtumat tulivat sirmankoskesta, mikä ei ole yllätys kun koski tarjoaa hapekasta vettä sekä pyörteet ja isot kivet varjoa ja suojaa kirkkaassa ja matalassa vedessä. Lohilaskuriin päivittyy oletetut lukemat, eli nousu on tyrehtynyt laskevan ja lämpiävän veden myötä.

Rauhoituspäivän aikana mökille saapuu loput porukasta, ja Markus vastavuoroisesti lähtee ajamaan Kiiminkiin kotia kohti. Kertaamme hiljaisen soutuviikon tapahtumia samalla tutkaillen huolestuneena tulevan viikon sääennusteita. Koko viikolle on luvattu kovaa hellettä. Vesi on jo ennestään liian lämmintä, joten olosuhteet tulevat hankaloitumaan entisestään. Myös ilmanpaine pysyy korkeapaineen puolella todennäköisesti koko tulevan viikon.

Tiistai aamuna on kuitenkin mökkirannassa innokkaita lohimiehiä valmiina uuteen viikkoon! Osa porukasta suuntaa Vetsikkoon, osa jää soutamaan Sirmaa ja Maggasuvantoa. Vetsikossa on porukkaa ruuhkaksi asti, ja rannalla joutuu jonottamaan soutuvuoroa vanhaan malliin. Aamu on meidän osalta hiljainen, mutta kalgukosken lähtöpaikalle päästyämme kuulemme kalatapahtumista. Kosken alta on tullut 8,5kg kala ja titti heti aamulla. Sen jälkeen kuitenkin joki hiljenee, kuten tapana on ollut. Satunnaisia titti tapahtumia on pitkin jokea, myös meidän mökkiin tuli yksi titti, joten lohisoppaa olisi taas luvassa.

Helteillä tapahtumat keskittyivät pääosin aamun ensimmäisiin ja illan viimeisiin tunteihin, näin tälläkin kertaa.

Seuraava lupa oli entistäkin hiljaisempi, jos mahdollista. Veden lämpö oli sirman venerannassa 21 astetta iltapäivällä, joten päätimme suunnata tenon vuonolle meritaimen jahtiin kahdeksi päiväksi.

Vaihtelu virkistää, varsinkin tässä tapauksessa. Pysähdyimme noin 10km ennen vuonoa huoltoasemalla, ”tanan essolla” ostamassa luvat sekä muutaman tuulenkala uistimen.

Vuonolla olevat upeat maisemat ja kahlaaminen pitkälle vuonoon hiekkasärkkää myöten ovat jo itsessään elämys, puhumattakaan virkeästä taimenesta siiman päässä. Sää oli aivan rasvatyyni, mikä on harvinaista vuonolla.

Saavuimme ensimmäisenä päivänä pari tuntia myöhässä, sillä laskuvesi oli saavuttanut jo pohjan meidän saapuessa. Tästä huolimatta kerkesimme saaha muutaman taimenen, isoimpien ollessa noin 55cm.

Yksi hieman erikoisempi tapahtuma sattui taimenparven saapuessa särkän reunaan. Kesken väsytyksen hylje päätti viedä taimenen ns. parempiin suihin, ja haki taimenen valtavan möyrähdyksen saattelemana noin 10m ennen särkän reunaa. Kurkisti kerran kala suussa ja häipyi. Todistus aineistoksi jäi kalan pää, jossa roikkui tuulenkala uistin suupielessä.

Toinen huomattavasti tuulisempi kalastuspäivä vuonolla noudatti pitkälti edellisen päivän kaavaa. Porukka lisääntyi ja jakaannuimme samoihin paikkoihin kuin edellisenä päivänä. Joelin kanssa päätimme kävellä ”hyljesärkälle” lopun porukasta jääden leirialueelle. Kahluuhousut päälle, vesipullot kantoon ja eikun menoksi. Eiliselle särkälle oli matkaa noin 15 min kävellen, ja matka taittui mukavasti maisemia ihastellen ja fiilistellen.

Ensimmäiset heitot vastatuuleen ja vavat oli luokilla välittömästi. Uistin hädintuskin osui vedenpintaan kun kala otti kiinni. Tärpit olivat mahtavia ja tulivat supernopeaan uittoon, ja yleensä kala oli välittömästi ilmassa. Useasti kala pääsi irti ensimmäisessä hypyssä, ja uiton jatkuessa otti uusi kala kiinni saman heiton aikana. Taimenen kalastusta parhaimmillaan!

Upeaa tykitystä jatkui noin puolitoista tuntia, kunnes nousuvesi oli liian korkealla ja tämän paikan toimivuus loppui. Kalastus piti ajoittaa siten, että paikalla oli mielellään kaksi tuntia ennen laskuveden pohjaa. Särkän reunaa pääsee kahlaamalla muutaman sadan metrin päähän rannasta, mutta se ei ole välttämätöntä, sillä kaloja on särkän reunassa heti rannasta lähtien. Paras syönti oli yleensä heti kun vesi kääntyi nousuun. Kalatapahtumia oli puoleentoista tuntiin noin kolmisenkymmentä, tämä jos mikä toimi piristysruiskeena tyhjänsoutamisen jälkeen! Isoja kaloja emme saaneet tällä kertaa siimanpäähän, keskikoko oli 45-50cm tuntumassa. Tosin yksi 60-70cm kala seurasi aivan särkän reunaan mutta ei kelpuuttanut tarjoiluani. Tältä paikalta saadaan vuosittain 5-7kg taimenia, joten ei kannata leikkiä välineiden kanssa. Pakkasimme 5kpl ruokakaloja juuttisäkkiin, ja lähdimme taivaltamaan takaisin parkkipaikalle. Siellä olevassa syvänteessä kalat viihtyvät pitempään nousuvesen jatkuessa, joten ehtisimme siellä heittää vielä hyvän tovin. Parkkipaikan montussa oli ollut hiljaista, muutamia taimenia oli käynyt rannalla. Makkaranpaiston jälkeen käänsimme auton keulan kohti Nuorgamia, vielä olisi kaksi lupaa jäljellä lohensoutua!

Toiseksi viimeinen lupa.

Helle jatkui edelleen. Vedenlämpö huiteli siellä 20 asteen päällä, mutta tuoretta kalaa nousi kohtalaisesti jokeen. Tosin tittejä suurin osa, sillä karkeampi kala ei lähde kuivaan jokeen nousemaan. Aamulla läksimme porukalla soutamaan sirmankoskea. Toisella laskulla alkoi tapahtumaan, Arttu ja Tuomas sai titin räsäsen pellillä.

10 minuuttia tämän jälkeen Sirmankosken niskalla 9000 ambassadeur rääkäisi kunnolla, kun 5m siimassa ollut JN-pelti kelpasi. ”Nyt vaikuttaa hieman paremmalta” totesin, mutta pian kala tuli säyseästi veneen lähelle. Tittihän se siellä. Koppasimme kalan kyytiin ja ajoimme ylös uutta laskua suunnittelemaan. Kolmen tyhjän laskun jälkeen suuntasimme kuitenkin mökille saunan lämmitykseen ja uimaan.

Viimeisen luvan aamu vaikutti hyvälle. Ilmassa oli vielä sumun rippeitä, ja taivas oli pilvinen. Pääsimme laskemaan sirman noin puoli kahdeksan aikoihin. Tuttu kaava, eli vaapuilla yläosan montut ja niskalla vaihdoimme lennosta perhot. Vetelin airoista hieman rivakammin niskalla, kun Joonas vaihteli vieheitä. ”Pitäiskö kokeilla tätä villapaitaa vielä” Joonas kysäisee. ”Laita kiinni, voisihan tuo pelittää nyt pilvisellä” Joonas laskee Villen villapaita perhon keskivapaan 16 metriin ja asettaa vavan telineeseen, ja välittömästi räikkä alka surisemaan pitkään ja hartaasti. Heti otti! Kiskon airoilla vimmatusti ja Joonas kerää muita vieheitä ylös. Räikkä surisee edelleen, nyt ei olekaan ihan pieni kala. Kala pysähtyy aivan kosken niskalle, ei halua ilmeisesti lähteä koskeen. Joonas nostaa vavan telineestä ja tuumaa että tuntuu painavalle. Kesken varovaisen pumppaamisen epäusko valtaa molempien kasvot. Perho nytkähtää irti kalan suusta! Harmitus valtaa mielen, nyt oli selkeästi kunnon kala siimanpäässä, eikä pysynyt sekään. Laskemme kosken ilman tärppiä ja toisen tyhjän laskun jälkeen ilman kirkastuessa lähdemme syömään mökille.

Harri Näreahon sitoma Villen villapaita 6 kolmihaarassa kelpasi kalalle

 

Illaksi on luvattu ukkosta ja vesisadetta, joten se nostaa vielä pienen toivonkipinän josko kalat aktivoituisi. Iltapäivällä taivas menee pilveen, ja suuntaamme joelle. Ukkoskuuro pyyhkäisee joen yli, mutta kalat eivät siihen reagoi millään tavalla. Jorma tartuttaa titin sirmankoskesta, ja kala vetäisee kaikki kolme siimaa tukevaan nippuun. Kala tulee onnellisesti kyytiin, mutta soutaminen loppuu hetkeksi siihen, kun kalalla näyttää olevan suussa kaikki kolme viehettä yhtäaikaa.

Ukkosen jälkeen ehdimme soutaa Sirmankosken vielä kertaalleen, mutta ilman tulosta. Jormalla oli Patosalmen Esan sitomassa musta violetissa perho kalatapahtuma, joka päättyi kalan eduksi tälläkin kertaa. Mökkirannassa veneen putsauksen jälkeen on aika kantaa välineet mökkiin odottamaan seuraavaa reissua.

Kaiken kaikkiaan tämä reissu palautti mieleen sanonnan ”lohta ei oteta, se annetaan”, sekä entistä kovemman kunnioituksen tätä tavoitelluinta jalokalaa kohtaan. Joukkoon mahtuu vuosien saatossa kirjavia kesiä lohen saannin suhteen, mutta tämä kesä on lähihistorian ylivoimaisesti heikoin. Onneksi joella on mukava viettää aikaa vaikkei mitään saisikaan, ja pitkän tyhjänsoudun jälkeen tittikin tuntuu mahtavalle saada. Vieheiden koeuitto ja viritys odotuspaikoilla, nokipannu kahvit nuotiolla soudun välissä ja ihmiset tarinoineen luovat poikkeuksellisen ilmapiirin jokivarressa. Kala on loppuviimein vain bonus tenolla kalastamisen lisäksi. Kirkas ja puhdas vesi, lohen hypyt, airojen hiljainen mulahdus soutaessa, jokilaakson upea  luonto kaikkineen, hiljaisuus. Tätä ei halua jättää kokematta yhtenäkään vuonna.

Rodfishers Joonas&Joel

Joko kirkkaat on koskessa ?

Tämä kysymys on jokaisen reittikoskilla taimenta kalastavan huulilla toukokuussa. Kevättulvan myötä ensimmäiset kirkkaat taimenet nousevat järviltä koskiin haistelemaan tunnelmaa. Ensimmäisten pikkukalojen tullessa taimenet yleensä jäävät koskiin ruokailemaan, osa siihen asti kunnes vesi laskee liikaa ja osa koko kesäksi, varsinkin jos koskessa on potentiaalisia kutualueita tarjolla. Näiden isojen kalojen perässä saapuvat myös toiveikkaat kalastajat, ja otsikossa mainittu kysymys pyörii mielessä.  Voisi sanoa, että järvivaellukselta koskeen saapuva kirkas taimen on jokaisen taimenenpyytäjän haaveilema saalis. Nämä kalat ovat yleensä isoja, voimakkaita, ja upean värisiä. Joskin hopeinen väri vaihtuu melko nopeaa, muutaman päivän kuluessa taimen alkaa jo hieman muistuttaa väritykseltään kosken paikallisia asukkeja.

Näiden hopeaharkkojen perään rodfishers päätti suunnata, ja paikaksi valikoitui Heinäveden reitin Karvionkoski.

Paikalle saavuttiin toukokuun 18. päivä aamupäivällä kymmenen aikaan. Vettä virtaa koskessa parhaillaan huimasti, mutta vesi on jo lämmennyt kymmenen asteen tuntumaan. Muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Nesteen maittavan lounaan jälkeen siirrymme rantaan virittelemään uusia siimoja haspeleihin. Pieneen pakkiin täytyy myös valita päivän luottokamppeet, pääasiassa 11cm countdowneja, muutama 9cm countdown sekä pari painavaa peltiä tulvaveteen.

Aamupäivä kului rauhallisisssa merkeissä, kirkkaat nousukkaat loistivat toistaiseksi vielä poissaolollaan. Saaliiksi tuli muutamia pienempiä paikkakaloja, mainittakoon näistä upea 53cm isolla rasvaevällä varustettu yksilö sekä upeasti nirhaan noussut kala. Kaikesta päätellen kala oli vielä kuitenkin melko passiivinen. Kahvitauon jälkeen iltapävällä oli aika siirtyä katsastamaan joen toinen puoli. Se on selkeästi haastellisempi kalastettava vaikeakulkuisen rannan ja joen ylittävän sillan pilarin vuoksi. Päätimme poikkeuksellisesti ampua suoraan karvion niin sanotulle ”hotspotille”. Keskellä koskea oleva monttu, ja ennenkaikkea sen alapuolinen mietovirtainen särkkä houkuttelee isoja taimenia ruokailemaan virran reunaan. Tästä on moni kalamies tartuttanut upeita kaloja vuosien varrella.

Poolin ihastelun jälkeen äkkiä autolle valitsemaan ottiviehe! Tällä kertaa valinnaksi päätyi 11cm Rapala Countdown, muikkuväri höystettynä punavioletilla ärsykeraidalla.

0.26mm siimavahvuus valittiin jo ennen kalastusta sillä perusteella, koska vettä seilaa valtavasti joessa tähän aikaan vuodesta, on vaapun lennettävä riittävän pitkälle. Suuntasin  metrin päässä rannasta näkyvälle laavakivelle, mistä on hyvä heittää ottipaikat. Joel päätti kalastaa pilarin  vieressä olevan kuohunalusen, missä tiettävästi moni kalamies on pidellyt isoja ”suunnannäyttäjiä”.

Ensimmäinen heitto kuohun alle särkän reunaan, nykäisy ja pari kelausta Shimanon 4000:sta siimaa sisään ja PAM ! Vapa välittämösti hevosenkengällä ja ison pyrstön siivittävän näyn seurauksena siima pakeni alavirtaan. Tiesin heti, että nyt on parempi kala kiinni ! Voimakkaita potkuja, yks näyttävä hyppy ja kala oli valmis pyörimään virran reunaan. Muutaman minuutin väsyttelyn jälkeen kala oli haavaus etäisyydellä ja valmis kuvattavaksi. Nopean käsittelyn myötä kuvat talteen ja kala jatkamaan vaellusta. Mittaa tällä hopeaharkolla oli komeat 65cm.

Kohdekala, 65cm!

 

 

Mahtavan kalan jälkeen heitimme vielä kosken alaosan, mutta muita tapahtumia ei kuulunut.

Ruokatauon jälkeen sää muuttuu täydeksi auringonpaisteeksi, ja kalat entistäkin passiivisemmaksi. Pari tuntia kului kosken alaosan niemennokassa päivää paistatellessa ja hienosta ilmasta nauttien virvokkeiden kera.

Hienon kosken ääressä hienossa säässä

Illalla noin yhdeksän aikaan heitimme huoltoaseman puoleisen rannan vielä kertaalleen läpi, ja ainoa tapahtuma oli Joelin vajaa 50cm kala kaukaa niskan yläpuolelta. Päätimme siirtyä toiselle puolelle koskea, tulihan sieltä sentään päivällä upea kala!

Päätin sitoa siimanpäähän saman 11cm countdownin, millä Joonas sai päivällä ison kalan. Kello lähenteli kymmentä, nyt pitäisi kalan olla jo aktiivista. Ja olihan se, ensimmäisen 10minuutin aikana tartutin samasta poolista kolme kalaa, joista 1 pysyi rantaan asti kiinni. Upea noin 55cm kala, ja ilahduttavasti tukeva pilkkukylki oli isolla rasvaevällä jälleen varustettu. Tosin leukaperät oli sen näköiset, että kala oli koulutettu edelliskesänä useampaan kertaan. Pienen tauon jälkeen päätin heittää poolin vielä kertaalleen läpi, Joonas alkoi jo riisumaan kahluuhousuja pois. Toinen heitto kovan virran yli, siima kireälle ja heti kala kiinni! Kala päätti lähteä ylävirtaan ja jäi sen jälkeen keskelle kovinta virtaa juromaan, mutta antautui pian rantaan ihasteltavaksi. Tukeva kala tämäkin, ja rasvaevällinen yksilö. Mittaa oli kertynyt 58cm. Kalaa tuli katsomaan Karviolla paljon kalastanut Mikko, joka arveli kalan olevan nk. Kermajärveläinen, jonka tunnistaa suuresta rasvaevästä. Tähän oli mukava lopettaa reissu, ja lähteä ajelemaan Jyväskylää kohti. Tosin orastava iltasyönti jäi kutkuttelemaan, mutta seuraavana päivänä oli häät tiedossa joten pakko oli ajaa hyvissä ajoin nukkumaan.

Kaunis karvion ”paikallinen”

Reissusta jäi erittäin positiivinen maku, paikalliset kalat olivat tukevia rasvaevällisiä, ja mikä tärkeintä, otsikon kysymykseen vastaus oli kyllä! Ainakin yksi kirkas kala oli koskessa, ja tarjosi jälkeen kalastajalleen hienon elämyksen. Kukaties näemme tulevina vuosina, jos vain kala selvittää järvialtailla vetouistelijouden ja verkkojen viidakon.

Käy kurkkaamassa lisää kuvia instagramista:

https://www.instagram.com/rodfishers/

 

rodfishers, Joel & Joonas

Hurjia tasuriahvenia!

Rodfishers on viettänyt talven yli hiljaiseloa pilkkien ahventa merellä Vaasan edustalla sekä Keski-Suomessa. Pilkkikauden päätösreissu suuntautuu perinteen mukaisesti pohjois-ruotsiin. Luvassa on neljä päivää ison ahvenen tasurointia upeissa maisemissa.

Vihdoin perillä! Pitkän ja uuvuttavan ajomatkan jälkeen säntäsimme mökkijärven rantaan toteamaan loistavat olosuhteet. Paksu lumipatja on hellittänyt kevätauringon otteessa, ja jää on mukavasti laikuilla. Vettä on paikoin jäällä hieman, mutta ei liikaa. Äkkiä kamppeet niskaan ja iltasyönnille!

Iltasyöntiä ei ole, saaliiksi tulee pari pientä noin kolmensadan gramman ahventa. Siimat on kuitenkin oikaistu ja välineet viritelty ilta-auringon paisteessa. Uni ei meinaa tulla silmään mietiskellessä seuraavan aamun kuvioita. Tuleva matalapaine rintama kutkuttaa mukavasti mahanpohjassa, jospa olisi kunnon syönti.

Ensimmäinen päivä valkeni puolipilvisessä säässä. Suuntasimme Joonaksen ja Jorman kanssa pienehkölle ja kirkasvetiselle järvelle. Ensimmäiset kolme tuntia sujui tyhjää kaikuluotainta tuijottaessa, kaloja ei löytynyt mistään. Iltapäivällä sää muuttui pilviseksi ja sateiseksi, räntää ja vettä tiputteli harvakseltaan.

Kesken päivän saapunut matalapaine aktivoi kalat

Samalla kalat aktivoitui, ja löysimme matalasta pienehköjä parvia. Kala otti hanakasti tasuriin, mutta koko oli väärä. Pilkimme ahkerasti iltaan saakka, ja mukavia filekaloja tarttui mukaan isoimman ollessa kuitenkin vain reilu 500 grammaa. Kamppeiden kuivatuksen jälkeen tukeva ruokailu ja yö unille!

Toinen päivä valkeni harmaassa säässä. Suuntasimme tällä kertaa tutulle järvelle. Aamu alkoi mahtavasti Joonaksen huutaessa ensimmäisellä reiällä ”Nyt tulee pystyjyrkästi iso kala!” Reissun ensimmäinen possu nousee jäälle, noin 900grammainen. Kairaan kuumeisesti uutta reikää kun Joonas nostaa jo uutta possua jäälle! Nyt kolkutellaan jo kiloa.

Joonaksen tuplapossut aamun ensimmäiseltä reiältä. Molemmat +900gr

Hetken päästä myös minun kaikuluotaimeen ilmestyy viiva, joka nousee varovasti tasurille mutta lähtee takaisin pohjaa kohti. Pudotan tasurin nopeasti kalan alle ja lähden heti kelaamaan ylöspäin. Kala syöksyy välittömästi perään ja täräyttää vauhdilla takakoukkuun. Reissun ensimmäinen puolenkilon ylitys on myös itsellä plakkarissa.

Tämä hermostui ”kalan alle tiputus  -> nosto” uittotekniikkaan

Saan heti perään myös toisen hieman pienemmän ahvenen, mutta syönti lakkaa täysin. Siirrymme kelkalla muutaman sadan metrin päähän onkimaan, mutta tyhjän tunnin jälkeen alamme makkaran paistoon.

Makkaranpaiston jälkeen noin kello 12.30 Jorma siirtää kelkan noin kahdensadan metrin päähän, tekee reiän ja pudottaa Purhun pienen siniselkäisen kevennetyn eli pikku-kepposen avantoon. Välittömästi jysähtää kunnolla, nyt on iso! Kala putoaa nostovaiheessa, mutta uusi kala iskee lähes välittömästi kiinni. Tälläkertaa ylös asti, ja kilo paukkuu rikki, 1060grammaa.

Reissun ensimmäinen +1kg puraisi Purhun pikku-kepposta

 

Osuipa reikä kohdilleen. Poraamme Joonaksen kanssa reiät lähelle ja välittömästi alkaa jysähtelemään kunnolla.  Seuraava puolitoistatuntinen on ahvenen tasurointia parhaimmillaan, isoja kaloja liikkuu 10m vedessä lähellä jääkantta ja kalat paukkuvat mahtavasti tasuriin. Joken 10cm muikunnahkaiset kevennetyt ja Purhun pikkukepponen kelpaavat kaloille. Syönnin laannuttua kerään kaloja yhteen läjään ja puntaroimme isoimpia kaloja. Digitaalivaaka 20gr tarkkuudella ilmoittaa top 3 lukemiin 1,06  1,0 ja 1,0. Useampi kala on 900 gramman paremmalla puolella, reilu kymmenkunta kalaa yltää yli 800 grammaan ja loput ovat 400-700 grammaisia! Huhhuh.

 

Kilon possu omatekoisella kevennetyllä

Tasuripilkinnän tähtihetkiä, 4kpl isoja possuja välivedestä ja ilme on sen mukainen

Tasuriahvenia parhaasta päästä

Takki on melko tyhjä, joten käännämme kelkan keulan rantaa kohden ja ajamme mökille kalojen filerointiin.

Kolmas päivä on aurinkoinen, ja lähdemme etsimään kalaa tutulta isolta järveltä. Ison selän laidassa oleva patti ja sen ympärys on hyvää ison ahvenen aluetta, mutta kalat ovat totaalisen passiivisia ja hukassa. Päivän saaliiksi jää yksi noin 500grammainen ja pari pienempää, kaikki aivan pohjan tuntumasta. Mukava päivä siitä huolimatta, hienolla järvellä upeassa säässä.

Neljännen päivän päätimme aloittaa harjuksen pilkinnällä. Sopiva paikka oli tiedossa viimevuodelta, erään niemen nokassa oleva hiekkapohjainen matalikko. Näköpilkintää matalassa ja kirkkaassa vedessä, kannattaa joskus kokeilla!

Morria sitoessa Joonas tempaisi päivän ensimmäisen nätin harjuksen jäälle, nyt tuli vipinää kinttuihin. Morri reikään, naama avantoon ja pientä nypyttelyä, välittömästi harjus kiinni ja jäälle. Alkoipa aamu hienosti. Jorman saapuessa jäällä pötkötti jo kaksi harjusta, sekä noin puolitoistakiloinen hauki joka aiheutti Joonakselle pienimuotoisen säikähdyksen matalassa vedessä tempaisemalla morriin rajusti. Aamupäivä sujui mukavasti harjuksia kyttäillessä, reikää oli turha vaihtaa koska parven saapuessa kalat liikkuvat vauhdikkaasti jääkannen alla. Puolenpäivän jälkeen kasassa oli 8 harjusta ja hauki, joten päätimme kerätä kamppeet ja suunnata ahvenpilkille toissapäiväiselle paikalle.

Aamusyönnin saalis

50cm harjus näköpilkillä metrin vedestä saa suun messingille

Evästauon jälkeen  päätän kairata reiän viiden metrin päähän kelkasta. 10cm muikkukevennetty avantoon jääkannen alle ja yksi isompi heilautus. Heti tulee kala välivedestä tasurille, ja tällää kiinni! Kala tulee putkeen mutta irtoaa siinä, onneksi iso ahven ei mahdu kääntymään. Kala ylös avannosta, tasuri veteen takaisin ja heti on uusi kala kiinni. Isolta tuntuu tämäkin, kunhan ei irtoaisi….Nyt kala pysyy jäälle asti kiinni alakoukku tukevasti leukapielissä. Nopea punnitus näyttää lukemaksi 1080 grammaa, ensimmäiselle kalalle 860 grammaa.

1080gr

Nopeasti uusia reikiä lähelle, mutta muita kaloja ei alueelta enää löydy. Päätämme siirtyä muutaman sadan metrin päähän noin 10 metriä syvän juotin päähän. Joonas löytää muutamia mukavia 500-700 gramman kaloja pohjan tuntumasta, mutta kalat ovat melko passiivisia. Parin tunnin kiertelyn jälkeen palaamme makkarapaikan läheisyyteen, jonne on jätetty pari muikkutäkyä pyyntiin.

Vavankärjet liikkuvat hieman Jorman lähestyessä vapoja, ja molemmissa on ahven. Täällähän niitä kaloja vielä oli! Jäälle nousee noin kahdeksansatainen possu sekä hieman pienempi kaveri. Jäämme kyttäämään alueelle pariksi tunniksi, mutta kalat pysyttelevät passiivisina kelin ollessa aurinkoinen. Vaihdan siimanpäähän kirkkaan kelin ottikoneen varustettuna värikoukulla ronkeleita kaloja varten. Aurinkoisen illan ainoaksi tapahtumaksi jääkin veret seisauttava tärppi pohjan tuntumassa roikotettuun hilekevennettyyn. Haaveilu keskeytyi äkillisesti kun vapa meinasi lähteä kädestä. Reissun viimeinen kala painoi 980 grammaa, eli mukavan kokoiseen ahveneen saa lopettaa tämän talven pilkkimiset!

Niukasti alle kilon ja niukasti päälle kilon

Tyytyväinen onkimies, 980gr ja 1080gr kalat. Ottipelit suupielissä

Rodfishersin vinkit aloitteleville järviahvenen tasuroijille kirkkaisiin vesiin.

– Kalan syödessä isoa muikkua tasapaino saa olla iso, vähintään 10cm. Kalojen passivoituessa ja jurottaessa pohjassa tasapainon kokoa voi hieman pienentää sentillä tai kahdella. (Tai käyttää värikoukkua lisä ärsykkeenä isossa tasurissa)

– Kalan ollessa aktiivinen ja liikkuessa välivedessä tasapainoa ei kannata pudottaa liian alas. 10m vedessä noin 1,5-2m jääkannen alla on sopiva korkeus. Aktiivinen kala reagoi oikean kokoiseen tasapainoon jopa 7-8m päästä. Kalojen passivoituessa tasapainolla ongitaan lähempää pohjaa. Isoa tasapainoa ei tarvitse pudottaa kovin lähelle pohjaa.

-Aktiiviset ajoparvet löytyivät reissun aikana tasaisilta 8-12m syvien alueiden päältä välivedestä tai jääkannen läheltä. Penkkojen laidat ja patit tarjosivat ainoastaan yksittäisiä kaloja.

-Uittotekniikassa on hyvä muistaa nyrkkisääntö kun kaloja ei näy luotaimessa liikuta tasapainoa mahdollisimman paljon, kun kaloja näkyy luotaimessa liikuta tasapainoa mahdollisimman vähän. (Eli jos tärpit tulee liikkumattomaan tasapainoon, sitä on silloin turha heiluttaa)

-Ahkerin kairaaja saa yleensä eniten kalaa

Pilkit on siirretty talvivarastoon, palaamme asiaan blogissa kesäkalastuksen merkeissä toukokuun aikana. Siihen asti kireitä siimoja ja näkemiin!

Rodfishers, Joel & Joonas

Elokuisella taimenkoskella

 

Rodfishers kaivoi vavat kaapista tauon jälkeen. Jokavuotinen Tenonreissu tarjosi jälleen makeaa mahantäydeltä, joten pieni tauko oli paikallaan jotta poltetta löytyisi jälleen. Ja mikä olisikaan parempi tapa saada polte päälle kuin reissu isojen salakkaimureiden perään !

Reissu suuntautui lähivesille Keski-Suomen Kellankoskelle, ja reissuun lähdettiin 5 hengen porukalla. Paikanpäälle saavuttaessa totesimme veden olevan hieman matalalla, mikä vähensi hieman potentiaalisia ison kalan paikkoja alakoskessa. Vesi oli kuitenkin sopivan viileää, ja mukava matalapaine leijui ilmassa, joten jännitys kihelmöi vatsan pohjaa jo pari tuntia ennen luvan alkua. Keli oli loistava, pilvinen taivas ja hento etelätuuli.

Päätimme aloittaa koko porukalla kosken parhaalta hotspotilta. Jokainen halusi mahdollisimman nopeasti käyttää avauskalan haavissa. Ensimmäisen 15 minuutin aikana käytimmekin useita virkeitä ja kauniita pikkutaimenia haavissa, mieltä lämmitti kovasti nämä kauniit rasvaevälliset kalat. Itse aloitin ihan pinnan tuntumasta perusvarmalla 11cm Rapalan muikulla. Pienet kalat nasahtelivat ahneesti tähän isoon vaappuun, mutta puolen tunnin päästä päätin vaihtaa peltiin ja kokeilla ruopata hieman syvemmältä, koska aurinko tuli täysin esiin pilviverhon lomasta.

Sitaisin 18g turkoosihopean pellin kiinni, pieni vippaus ylävirtaan ryöpyn alle, muutaman sekunnin vajotus ja PAM ! Heti ensimmäisellä heitolla kelpasi kun tarjoilu tuli nokan eteen ! Kala vaikuttaa mukavan kokoiselta, heti alkoi jurominen syvällä ja hidas poolin kiertäminen. Parin minuutin väsyttelyn jälkeen kala tulee näytille, ja suu leviää tyytyväisen hymyyn. Kaunis ja ehjäeväinen pilkkukylki sukeltaa takaisin syvälle. Muutama terävä syöksy, ja kala muljahtaa haaviin. Nopean mittauksen ja kuvauksen jälkeen kala lähtee iloisesti takaisin. Kylläpä alkoi reissu hienosti !

62cm kaunis ja ehjäeväinen !

 

Kaatosavuja vedellessä Pekka siirtyi parisataa metriä alemmas nk. lohipooliin. Aloin setvimään omia vehkeitä, kun Pekka huitoi siihen malliin että nyt on iso kiinni. Allu meni jo juoksujalkaa haavin kanssa, ja päätin itsekin mennä katsomaan väsytystä, olihan tässä jo yksi tavoitekala käytetty haavissa. Nyt ripeää puolijuoksua laiturille ihmettelemään, kala näytti olevan jo haavissa . Uskomattoman kauniin värityksen ja pilkutuksen sekä ehjän rasvaevä omistava taimen huilaa haavin pohjalla rantavedessä, tähän näkyyn tuskin ikinä voi kyllästyä !

Missikisojen voittaja ainesta. 61cm mittaa ja upea vartalo !

Nyt täytyy sytyttää jo sikari hienolle reissun avaukselle. Päätimme Pekan kanssa siirtyä pihvin paistoon, muu porukka levittäytyi ympäri koskea.

Kokoonnuimme porukalla kodalle syömään. Tenon lohta folioon ja sisäfileet paistumaan ritilälle, kyllä oli hyvää ! Muita mainittavia kaloja ei enää näkynyt, pienempää taimenta tuli tasaisesti joka puolelta koskea. Kosken loppuliuku yllätti muutamien raitapaitojen kera.

Säätiedotus lupaili pientä sadetta illaksi, ja sitä odotellessa siirryimme Juhanan kanssa vastarannalle ja aloitimme kalastuksen niskan alta. Rantaan asti tuleva puusto hankaloittaa hieman kalastusta, mutta pieniä koivuja hyödyntäen sopiva paikka löytyi. Perkasimme puolituntia ylimpiä kuohuja, ja muutama nätti pikkutamu löytyi kuohuista, sekä yksi kova tälli aavistuksen karkeammalta kalalta.

Joelin tyylinäyte kuinka hankalatkin paikat voi kalastaa.

Kalastimme koko vastarannan alakosken puoleenväliin saakka, mutta isot pysyi piilossa lukuunottamatta yhtä n.55cm kalan karkuutusta. Palasimme takaisin kodalle kuulumisten vaihtoon. Joonaksella oli yksi possu räyhäissyt keskeltä niskaimua syvänneahveneen, mutta kala irtosi parin minuutin pitelyn jälkeen täydestä vedosta. Kalaa ei nähty, mutta käytöksestä päätellen oli iso. Kala juroi koko väsytyksen ajan keskellä kovinta imua. Pienempi kala oli edelleen todella aktiivista, tapahtumat tuli isoihin vaappuihin, ennenkaikkea ahvenjäljitelmään sekä streamereihin.

Illan hämärtyessä kunnolla, päätimme kopaista ylhäältä hotspotin ennen alakoskelle siirtymistä. Montaa minuuttia ei kulunut, kun meikäläisen vapa vääntyi hevosenkengälle räikän parahduksen ja ison posahduksen saattelemana. Nyt on iso ja olihan huikea tärppi erittäin lyhyellä siimalla! Kala vetäisi heti alkuun luulot pois vapamieheltä kunnon spurtilla 11cm muikku countdown suupielessä. Kala veteli mukavia siivuja ympäri poolia, muutaman hypyn ja loppu muljahtelun jälkeen antautui haaviin. Nopean kuvauksen ja mittauksen jälkeen vapautimme kalan rantaveteen, ja kaikkien hämmästykseksi kala jäi paikoilleen 20cm veteen. Kuvasimme koko vapautuksen, ja kala siirtyi todella hitaasti syvempään veteen. Olipas ylvään näköinen lihava taimen!

64cm upeissa väreissä.

Kalan vapautuksen jälkeen lähdimme alakosken valloitukseen. Isoja ei rannalle asti saatu enää, yksi mörkö kelpuutti Juhanan mustan tinselin roikotuksen, mutta irtosi harmittavasti. Kello lähenteli yhtä kun siirryimme tulille kahvin keittoon pimeyden hankaloittaessa kalastusta. Kahviveden roplattaessa Pekka tuli suu messingillä nuotiolle, lohipoolista oli tullut vielä yksi tasan 60cm eväleikattu kala. Kalasta ei kunnon kuvia saatu kun Pekka oli yksin rannassa. Mukava kala kuitenkin. Evästimme tukevan iltapalan ja Allu ja Pekka lähtivät ajelemaan kotia kohti.

Parin tunnin yöunien jälkeen jatkoimme kalastusta. Joel ampui alakoskeen ja Juhanan kans päätimme jatkaa ylimmän poolin kalastusta. Ei montaa heittoa ja Juhanalla oli vapa luokilla, nätti 45cm taimen kiinni ja sulavasti haavin kautta uimaan. Muutama minuutti myöhemmin oli minun vuoroni. Kaunis +50cm rasvaevällinen virkisti mukavasti kalastajaa aamutuimaan, nopeat kuvat ja takaisin kasvamaan. Alaskoskella ei joelilla ollut tapahtumia paria tärppiä lukuunottamatta. Viimeiseksi saaliiksi jäi juuri ennen lähtöä lohipoolista 51cm kaunis luonnonkala, johon oli mukava päättää vuoden viimeinen reissu taimenen kalastuksen osalta.

Pakkasimme kamppeet noin yhdeksän aikoihin, ja tuprautimme sikarit mukavan reissun kunniaksi.

Reissusta jäi käteen hyvä mieli kaikille vaikka todelliset possut pysytteli piilossa. Tapahtumia oli määrällisesti paljon ja 4kpl 60 sentin ylittäjiä kävi rannalla. Tähän on hyvä päättää taimenen kesäkalastuskausi ja päästää taimenet kutuhommiin.

Lisää kuvia löytyy:

https://www.instagram.com/rodfishers/

Loppuun vielä yksi kuva aiemmalta huopanan reissulta, reissu oli sen verran lyhyt että siitä ei omaa blogia kirjoitettu. Yksi mukava kala sieltä kuitenkin löytyi.

 

 

 

Teno antaa ja ottaa

Teno antaa, on vanha sanonta tenonjokilaaksossa. Teno antaa, mutta myös ottaa. Rodfishersin jälkimmäinen viikko tenolla osoitti tämän vanhan sanonnan paikkansapitävyyden erittäin hyvin.

Porukka vaihtui hieman viikonloppuna, Joni ja Jorma pakkasi fileet kylmälaukkuun ja hieman isompi hulumiryhmä saapui mökille. Väyläniemi oli heti energiaa ja sähinää täynnä, siitä piti reissun nuoriso eli Joosa, Eetu ja Veikka huolen. Vesitilanne joessa ei muuttunut merkittävästi rauhoituspäivän aikana, pientä laskua kuitenkin havaittavissa. Tunnelma oli sähköinen maanantai iltana, erityisesti Tuomaksella, jonka tenon kokemus oli vielä toistaiseksi edelliskesien tarinoiden ja kuvien varassa. Ja olihan edellinen viikko ollut kalaisa koko Tenojoen alueella.

Tiistai, ensimmäinen lupa

Klo 05.00 pirahti monta herätyskelloa yhtäaikaa, kukaan ei halunnut nukkua pommiin heti ensimmäistä lupaa. Liekö Tuomas sai unta ollenkaan kojamoiden ja tittien vilistäessä mielessä. Puurot naamaan, vavat kainaloon ja koneet tulille.

Ensimmäinen aamu alkoi erittäin lupaavasti puolipilvisessä säässä, 7.30 lävähti Jaakon ja Janin veneessä vapa kaarelle sirman niskalla. 3,6 kg iso titti puraisi peltiä ja päätyi juuttisäkin uumeniin.

Melkein heti perään Tuomaksen ensimmäinen lohi on tosiasia,  Arttu onnistui uittamaan green highlanderin kaksikiloisen titin suuhun. ”Reissu on pelastettu, kajahti Tuomaksen suusta”. Ei tiennyt vielä Tuomas mitä kaikkea teno tulee vielä tarjoamaan.

Ensimmäisten laskujen jälkeen tehtiin tulet sirman lähtöpaikalle, ja makkaraa käristäessä Sampo, Eetu ja Joosa saapui viimeisenä rantaan, lohen kanssa ! Sekös niillä kestikin. 8kg kirkas naaras puraisi vanhaa tuttua Purhun kettukarkkia ZZ-topin yläpuolella aivan suomen rannan tuntumasta. On tää hulumia hommaa, heti paineenpoisto kala uusille venekunnille !

Lounastauon jälkeen porukka hajaantui hieman eri soutulalueille. Kauaa ei tarvinnut kalauutista odotella, Tuomas ensimmäistä kertaa airoissa ja vapa välittömästi hevosenkengällä niittyrannan patomontussa. Siimanpäässä juroi 10kg kirkas kojamo, Jokke-vaappu värissä lapinkultamuunnos nielussa asti syötynä. Arttu rantautti veneen ja koukkasi lohen rannalle. Havahduimme mielenvikaiseen mölinään, ja kurvasimme moottorilla paikalle. Onnittelut, kaatosavut, kuvat, uudelleen väsytys ja muut pakolliset rituaalit suoritettiin rannassa.

Artun ja Tuomaksen 10kg kojamo ja poutapäivän ottipeli

 

Loppulupa oli hiljaista, ja keräännyimme porukalla pihvin paistoon mökille. Iloinen puheensorina ja hämmennys jatkui läpi illan saunanlauteilla ja kahvipöydässä.

Useasti on lohi noussut myös tuonne 💪🏽

Keskiviikko, toinen lupa

Keskiviikkoaamuna päätimme lähteä koko karhukoplan voimin hieman ylemmäs haistelemaan uusia tuulia, alueelle vetsisuvanto, vetsikoski, uulasuvanto, kalkunkoski. Aloitimme vetsikosken lähtöpaikalta uulasuvannon soudulla, ja heti ensimmäisellä laskulla räikkä soi. Jaakko ja Jani avasi jälleen pelin heti ensimmäisellä laskulla ja 6,5kg kala kyytiin.

Ottivaappuna Jokke-vaappu värissä lapinkultamuunnos. Toimii poutakelillä !

Joel nykäisi koneen käyntiin ja hurautimme uudelleen vetsikosken lähtöpaikalle. Äskeinen kala tuli heti meidän takana soutavalle venekunnalle, joten päätimme vaihtaa kaikki vaaput kun ei kelvannut. Nopeasti vene vesille ja airot heilumaan. Uulasuvannon loppupäässä keskivapa nytkähti ja räikkä pärähti, mutta vapa löystyi heti. Kerkesin jo manata että karkasi, mutta vapa vääntyi uudelleen ! Onhan se sittenkin siellä, ja mukava kala onkin kun paineli heti viistosti ylävirtaan. Otin kalavavan heti käteen kun kala oli ylävirran puolella, ettei saa löysiä jos kääntyy nopeasti takaisin. Joel siivosi veneessä penkit edestä ja nosti airot kyytiin, ja pitelin kalavapaa. Kala juroi ylävirran puolella ja siirtyili rauhallisesti puolelta toiselle, isolta naaraskalalta vaikuttaa. Valuimme hyvää kyytiä kalkunkoskeen, ja päätimme ottaa kalan rantaan kun sattui sopivan mietovirtainen poukama kohdalle. Joel otti vavan käsittelyyn ja siirryin koukun kanssa rantaveteen. Kala tuli nätisti poukamaan, mutta yritti samantien vauhdilla takaisin virtaan. Vaappu näytti olevan huonosti kiinni pelkällä takakoukulla. Hankala tilanne, ei pysty tiukkaamaan, eikä huvittaisi lähteä veneellä uudelleen perään. Päätin kahlata polvia myöten veteen kalan luo, ja tästähän lohi riemastui eli säikähti kovasti. Nopea möyrähdys rantavedessä mutta vielä nopeampi koukkaus. Koukku raapaisi juuri ja juuri kalan läpi, ja pääsimme antamaan hirvenleuka pappia niskaan. Tulihan se!

98cm & 9,8kg. Ottivaappuna Jokke värissä kirkas papukaija

Kone käyntiin ja Peuran hietikolle makkaratulille !

Odottelimme iltapäivästä ja illasta hyvää rytinää, mutta iltapäivän ainoat tapahtumat olivat Sampon ja Joosan kaksi tittiä Purhun kettukarkilla.

Illan viimeisellä laskulla Jaakko ja Jani tartuttivat Lohirannasta 5kg raivokkaan jalan LJ pätikällä. Vesi roiskui koko väsytyksen ajan komeasti.

Ottivaappuna LJ Pätikkä pinkki oranssi

Mökillä ennen saunan lämmitystä Tuomas taikoi muurikalla sellaiset sisäfilepihvit että kielen vei mennessään.

 

Torstai, kolmas lupa

Torstaiaamuna heräsimme ihmettelemään ankaraa vesisadetta. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, ja oli ilmeisesti satanut yhtälailla koko yön. Roskaa kulki taas joessa ja tuuli riepotteli venettä, ei ollut hääviä homma edes Euroopan parhaalla lohijoella. Kävimme aamulla selviytymyssä kahden laskun verran Sirmassa. Ensimmäisellä laskulla kaiteenpäämontussa Janin saderumaa (mätökalasta sademuunnos) ravisti joku mutta tärppi jäi lyhyeksi. Sirmankoskessa iso harjus säikäytti soutajat ja päätyi graavikalaksi. Illalla pahimman sateen tauottua Jaakko ja Jani kopsautti Purhulla titin Palokosken niskalta. Yksi kala sentään lohikellariin.

Perjantai, neljäs lupa

Perjantai aamuna tunnelma oli erittäin toiveikas. Vedennousu oli pysähtynyt, ja kääntynyt jopa muutaman sentin verran laskuun. Joki oli puhdistunut roskasta, ja lähdimme taas koko porukalla Vetsikkoon. Matkanteko pysähtyi hetkeksi kun hirvi ylitti uulasuvannon uimalla joen yli. Taisi olla räpylät kun paineli kovan virran läpi lujaa vauhtia.

Hirvi päätti että Suomessa on paremmat laidunmaat.

Aloitimme Joonaksen kanssa soudun pilvisessä säässä vetsisuvannon yläpuolelta. Tutkailimme uistinpakkeja lähtöpaikalla, ja päädyimme laittamaan 3 punasävyistä vaappua siimanpäähän. Nils Master invincible punahile, tissi lj kommari, ja Jokke-vaappu saamenlippu värissä. Alkupätkä meni tupakoidessa, ja vetsisuvantoon saavuttaessa Joonas totesi ”olevansa valmis painimaan kojamon kanssa”. Vetelin airoista ja käskin olla valmis. Linjan alla keskellä suvantoa lohi räyhäsee saamenlippuun ja vapa vääntyy oitis hevosenkengälle. Räikkä soi kovaa, ja sama soitto jatkuu vielä siinäkin vaiheessa kun Joonas on kelannut muut vaaput vedestä. Nyt on vauhtia kalalla, oisko lie montun kuningas ? Kala vetelee muutamia vihaisia vetoja, mutta antautuu nopeasti veneen viereen. Ei ollut kuningas vaan puoliso, hieman lonttomahainen ja selästä tummunut naaras. Joonas tarjoilee nostokoukun kyljestä läpi ja hirvenleukaa niskaan. Alkoipa hienosti ! Valumme vetsikosken lähtöpaikalle, jossa suoritetaan jälleen tuut rituaalit sekä veneen pesu verestä.

102cm & 10,7kg

Ottivaappuna Jokke värissä saamenlippu

Laskimme uulasuvannon, kalkunkosken ja yläpeuran, jonka jälkeen teimme tulet tuttuun paikkaan peuran hietikolle. Viimeisenä tulille saapui Jaakko ja Jani, jolla oli ylläri kyydissä. Keräännyimme ihmettelemään veneen viereen mitä sieltä juuttisäkistä löytyy. Ihmetys oli suuri, kun Purhuun oli puraissut noin kahdenkilon kyttyrälohi ! Kyttyrälohi on Tyynenmeren lohi, ja niitä eksyy joskus harvoin tenojokeen. Tänä vuonna niitä on saatu ilmeisesti hieman runsaammin, ja yksi malliyksilö päätyi meidän porukkaan ihmeteltäväksi. Kyttyrälohi on muiden Tyynenmeren lohien tavoin erittäin voimakas kala, ja tarjoaakin kokoistaan paremman vastuksen. Kyttyrälohi kannattaa valmistaa mielellään tuoreena samana päivänä, ja onkin herkullinen ruokakala esimerkiksi savustettuna.

Kerrankin saa tykätä kyttyrää 😉

Purhu Kala-Iisa värissä latino oli ottipeli myös kyttyrälohelle.

Tulilla meni tunteroinen evästellessä ja kahvitellessa. Päätimme Joonaksen kanssa soutaa alapeuran, suvikosken, sirman ja sitten mökille viemään kymppi ja kyttyrä jääkellariin. Emme päässeet kuin alapeuran linjan alle, kun whatsappiin lävähti ensimmäinen saalisilmoitus. Sampo ja Joosa, 11kg, vetsikoski, Purhun kettukarkki. Hienosti jatkuu !

Suvikosken jälkeen pirahtaa jälleen, Jaakko ilmoittaa että Arttu ja Tuomas sekä Sampo ja Joosa väsyttävät Uulasuvannossa yhtäaikaa kaloja ! Nyt on todellinen röytö menossa ! Kalat tuli kyytiin, ja komeita kaloja olikin.

Nilsun invincible punahile ärsytti tämän 10kg kojamon

Artun ja Tuomaksen 12,2kg kirkas ja lihava

Joken puna-ampiainen koki kovia. Etukoukku oli yläleuassa ja takakoukku alaleuassa. Kala venytti suun auki niin että runkolanka repesi.

50min, kaksi laskua ja kolme yli kymppiä! Olipahan rytinää ja ryskettä.  Sirmassa oli hiljaista ja mahtava ristiaallokko kun tuuli kovaa pohjoisesta. Veneitä oli yksi, Johansenin Reino souteli meidän alapuolella. Taitaa olla kalakeli kun Reino on lähtenyt joelle !

Veimme kalat kellariin ja keitimme nopeat kahvit alamökissä, kahvit huiviin ja takaisin joelle. Välimaansuvannossa ja Niittyrannassa oli hiljaista parintunnin laskun aikana, ja muukin porukka aikoi ajella mökille hyvissä ajoin saunomaan ja ruokailemaan. Ajoimme takasin mökille lämmittämään saunaa.

Tuomaksen ja Artun osalta tosin tämä päivä ei ollut vielä lähimainkaan pulkassa niin sanotusti. Miehet otti kuuden aikaan nopean laskun sirmaan, ja kas kummaa ZZ-topissa rävähti oikein kunnolla. Purhua vietiin kunnolla ja räikkä soi urakalla. Miehet valuivat kalan kanssa n.20min alaspäin ja päättivät rantautua maggasuvantoon kalan kanssa. Kala oli näyttäytynyt pari kertaa veneen vieressä muutaman metrin päässä, nyt oli +20kg koukkuleuka siimanpäässä. Kylki oli leveä ja pyrstö kuin leipälapio. Tuomas piteli vapaa penkalla ja Arttu kyttäsi koukun kanssa milloin pääsee koukkaamaan, kunnes yhtäkkiä vapa nytkähtää rajusti ja uistin irtoaa. Ei ole totta…..

Teno antaa ja ottaa. Pettymyksen karvas kalkki on tuttua jokaiselle lohimiehelle.

 

Tähän Purhuun ja kovaan poikkivetoon suuttui kojamo. Keli oli pilvinen ja erittäin tuulinen.

Teno antaa ja teno ottaa, sen oppi kahdessa päivässä myös ensikertalainen Tuomas. Teno antoi kaksi hienoa lohta, mutta myös jätti sen pettymyksen karvaan kalkin nieltäväksi. Ikimuistoinen päivä jokatapauksessa, 4kpl yli 10kg painoisia lohia tuli kellariin, ja ison kojamon viime hetken karkuutus.

Lauantai, viides lupa

Lauantai aamu valkeni auringonpaisteessa. Teno helli soutajia kauniilla ja tyynellä ilmalla. Vetäisimme pitkän laskun Uulasta Sirmaan, hiljaista oli ja lopetimme tältä kesältä soudun. Sampo ja Eetu tosin tartutti välimaansuvannosta 7kg lohen heti aamulla, eli jotain elämää sentään. Purhun latinolla kuinkas muuten.

Eetu ja 7kg tummunut naaras. Purhu lyhyessä 7m siimassa oli Sampon soutamana erittäin tehokas.

Teno antoi tänäkin kesänä erityisiä ja mahtavia elämyksiä. Tänne on hieno palata joka ikinen kesä uudestaan ja uudestaan !

Ps. Tätä kirjoittaessa kotimatkalla Kala-Harri laittoi kuvaviestin, ensimmäisellä laskulla sirmasta kala kyytiin. Ensi kesää odotellessa…

 

Purhu vaappuja valmistaa Mikael ja Markus Penttinen Vaajakoskella. Purhut oli tänä kesänä ensi uitossa tenolla, ja osoittautuivat erittäin toimiviksi lohivaapuiksi myös Tenojoella. http://www.purhu.fi / 0505488296 / 0503370091

Jokke-vaappuja valmistaa toinen rodfishersin ylläpitäjä Joel Kangas. Vaaput on suunniteltu tenojoelle lohensoutuun P.045 2770722

rodfishersin ylläpitäjät Joonas Hämäläinen ja Joel Kangas

Elämää tenojokilaaksossa

Tervehdys rakkaat lukijat ! Rodfishers on aloittanut jokavuotisen tenonreissun, ja takana on 3 soutulupaa ja 1 heittolupa utsjoella.

Matka meni tuttuun tapaan piinallisen hitaasti. Viimehetken vaaput ja vinkit haettiin Kajaanista Juntusen Leksan pajalta, ja Kajaanista saavuttiin yhden pysähdyksen taktiikalla Väyläniemen mökille klo 06.05 aamulla. Seuraava päivä unta kuulaan, ja ensimmäinen soutulupa alkoi seuraavana aamuna klo 07.00.

Aloitimme soudun sateisessa säässä  suoraan mökin edustalta, ja lohirannan mutkassa vapa taipui ensimmäisen kerran. Jokke-vaappua ravisti noin kiloinen meritaimen. Taimen kyytiin nopeasti ja soutu jatkuu. Kerkesin laskea saman ottivaapun takaisin veteen, ja välittömästi sama vapa taipui toisen kerran. Tälläkertaa tuntui jo painavemmalta, mutta kala paljastui nopeasti 90 senttiseksi talvikoksi. Kala oli erittäin hyväkuntoinen ja kirkas, mutta laskimme kalan takaisin matkalle kohti jäämerta

Jatkoimme laskua miljoonasuvantoa kohti, ja puhelin pirahti. Joni soitti sirmasta, ensimmäinen yli kympin kirkas nousukala oli kyydissä! Vedimme laskun jälkeen koneen käyntiin, ja nokka kohi sirmaa. Matkalla whatsappiin pärähti kuva, toinen yli kymppi oli jonilla rannalla ! Kaksi laskua, kaksi kalaa. Urku auki sirman venerantaan ja perinteiset kättelyt, kaatosavut ja kuvat kaloista. Kalat painoivat 13 & 12kg, kirkkaita lihavia naaraita molemmat. Ottipelinä toimi Purhu-vaappu.

Lähdimme sirman puolestavälin laskemaan eli venerannasta. Tutut ottimontut oli suoraan nenän edessä, zz-monttu, niskamontut, koskimonttu, perhomiesten rantamonttu….

Jännitys oli huipussaan, koska vapa taipuu ! Zz-topin yläpäässä hento tärppi tissi lj:ssä värissä oliivi kommari, rulla ei edes pärähtänyt. Niskalla ei mitään, koskimontussa, ei mitään, rantamontussakin tyhjää. Hieman ennen patorumpua vapa vääntyy luokille, ja räikkä soi ! Muut vavat vedestä ylös ja kalavapa käteen. Iso titti, ehkä jalka, kun jäi 20m päähän veneestä. Vene valuu maggasuvantoa kohti, ja kala vetää lyhyen spurtin ylävirtaan. No on se ainakin iso jalka. Senjälkeen toinen hieman pidempi spurtti, no on se oikea lohi ! Vene valuu jo hyvän matkaa maggasuvannossa, eikä kala ole näyttäytynyt kertaakaan ja vetelee pitkiä huikosia poikkivirtaan ja ylävirtaan. Taitaa ollakin ihan komea kala ? Kun väsytystä on kulunut reilu kymmenen minuuttia, kala vetäisee vihaisen syöksyn poikkivirtaan ja syöksyn päätteeksi erittäin korkean hypyn ! Nyt veneessä nousee jännitys tappiinsa, siiman päässä on +15kg kirkas kojamo ! Kala alkaa näyttämään väsymisen merkkejä, ja rantaudumme maggasuvannon Norjan rantaan väsyttämään kalan koukattavaksi.

Kala on asiasta erimieltä vielä 10 minuutin ajan, ja Joonas pitelee hevosenkengällä olevaa vapaa tosissaan kunnes pääsen tarjoamaan koukun kylkeä vasten. Kala rantakivikolle, pappia niskaan ja eläimellisen huudot. Huhhuh mikä alku!

117cm & 16kg kirkas kojamo.

tissi lj värissä oliivikommari.

Soutelimme vielä pari laskua mutta enempää kaloja ei kuulunut. Lähdimme porukalla saunan lämmitykseen.

Seuraavana aamuna aloitimme soudun lupa-alueen ylärajalta lohisuvannosta, ja rulla parkaisi jo puolen tunnin soudun jälkeen. Jokke-vaappu värissä täpläambulanssi kelpasi kalalle. Kala soittelee mukavasti poikkivirtaan, ja kelaan muita vaappuja pois. Viimeisen vaapun kohdalla kalavapa nytkähtää suoraksi, kala irtoaa kesken vedon. Ei pysynyt.  Vaaput takaisin veteen, ja laskemme yhtäkyytiä Uulasuvantoon asti. Uulasuvannon yläpäässä keskivapa nytkähtää ja jälleen Jokke-vaappua viedään, värissä lapinkulta muunnos. Kala roiskahtaa pinnassa ja vaappu irtoaa. Iso titti näytti olevan. Soutu jatkuu noin 5 minuutin verran, ja taas vääntyy laita vapa. Jälleen täpläambulanssissa.

Nyt kala pysyy, ja muut vavat pois edestä. Kala vetelee erittäin vihaisia syöksyjä, ja syöksyjen välissä puistelee päätä voimakkaasti. Kojamolta vaikuttaa jälleen. Noin kymmenen minuutin väsytyksen aikana kala ei ole näyttäytynyt kertaakaan, ja yhtäkkiä vapa nytkähtää suoraksi. Taas irti, ei voi olla totta ! Kala juroi paikallaan, ja vaappu vain irtosi. Ei ollut meidän kala sekään. Loppupäivän aikana soutelemme Kalkunkosken alta mökille asti Välimaansuvantoon. Ei muita tapahtumia. Joni sai välimaansuvannosta 3kg titin samalla otti purhulla. Lohisopalle ja nukkumaan on illan ohjelma.

3.lupa alkaa ihmetellessä rajua vedennousua. Veneet on melkein karanneet virran vietäväksi, ja meidän veneemme on täyttynyt vedellä. Tulppa on irronnut jostain syystä. Vene tyhjäksi ja soutamaan ! Roskaa huilaa rajusti, ja vaappuja saa putsailla tämän tästä. Roskankerääjät hieman auttaa asiaan.

Aamu ja aamupäivä on hiljainen, iltapäivällä on hiljaista kuin mykkien kokouksessa. Keli hellii soutajia, mikäs se on soudellessa ja ihmetellessä maisemia

Illalla noin klo 17.30 keli muuttu äkillisesti, taivas menee pilveen ja alkaa tuulemaan. Noin 5 minuuttia tästä, ja keskivapa nytkähtää. Räikkä ei parkaise ja vapa suoristuu, joku kävi kopaisemassa. Laskemme koko miljoonaasuvannon palokosken niskalle asti, Joni tulee omalla veneellä perässä. Klo 18.50 Joni tartuttaa pienen lohijalan palokosken niskalta, ja väsyttää kalan veneeseen. Jorma soittaa samaan aikaan, ja ilmoittaa saaneensa sirmasta yli kympin kalan. Ajelemme mökkirantaan kaatosavuille ja puntaroimaan kalat.

4,5kg ja 11,5kg

Ottipeleinä jonilla sama tuttu purhu, jormalla purhu värissä kettukarkki. Purhujen testiuitto tenolla on alkanut arvosanalla 10+

Sunnuntaina pidämme Joonaksen kanssa huilipäivän soudusta, ja menemme Utsjoelle heittämään. Vettä on myös utsjoessa erittäin reilusti, kalaa ei niinkään. Maisemat hivelee silmiä.

Yksi perhomies kertoo saaneensa aamupäivällä yhden pienen lohijalan. Lähdemme klo 18 autoa kohti, ainoa tapahtuma oli nopea tärppi salamanterissa. Käymme haukkaamassa palasta lomakylä Vallen ravintola Deadnussa, sieltä löytyy Euroopan hienoin terassi !

Mökillä vaihdamme kuulumiset Jonin ja Jorman kanssa, hiljaista oli myös tenolla. Graavilohta ja ruisleipää iltapalaksi ja nukkumaan. Kalastus jatkuu tenolla Tiistai aamuna klo 07.00

Näihin kuviin ja tunnelmiin, palataan asiaan seuraavassa blogikirjoituksessa ensiviikolla !

Taimen kausi avattu !

Taimen kausi 2017 on nyt avattu, puolenkymmentä reissua on nyt heitetty. Paikkoina  Kermankoski, Karvionkoski, Kapeenkoski, Hannulankoski ja Tarvaalankoski.

Saalista on kertynyt vaihtelevasti, kuvissa esiintyy tämän kesän saalista.